Aboagorassa pohdittiin tulevaisuutta ja menneisyyden taakkaa

Tieteiden ja taiteiden vuoropuhelun ja kohtaamisten foorumi Aboagora-symposium kokoontui 22.–24.8.2018 kahdeksannen kerran Sibelius-museoon. Tämä vuoden symposium päätti kolmivuotisen trilogian, jonka teemana on ollut ”The Threads of Fate – Kohtalon langat”. Teema viittaa muinaisnorjalaiseen mytologiaan ja sen norna-hahmoihin, jotka hallitsevat sekä ihmisten että jumalten kohtaloita. Kolme tärkeintä nornaa olivat Urðr (’kohtalo’), Verðandi (’tuleminen’) ja Skuld (’taakka, velka’). Hahmojen tulkitaan usein edustavan nykyisyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta, mutta mytologiassa ajallisuuden tasot sekoittuvat vahvasti keskenään. Esimerkiksi kysymys kohtalosta ulottuu menneestä tulevaisuuteen asti, ja ajatus taakasta viittaa sekä perimään että siihen, mitä tulevaisuudessa tullaan kohtaamaan ja käsittelemään.

Taakan teemaa käsiteltiin aina yksilön muistista kulttuuriseen ja ekologiseen perintöön. Siinä missä ihmisen muisti voi olla lyhyt ja häilyvä, meren muisti on tuhansia vuosia pitkä.

Tämän vuoden Aboagora alkoi Julia Korkmanin ja Claes Anderssonin yhteisellä esityksellä muistin ja muistamisen taakasta. Korkman on oikeuspsykologian asiantuntija ja Andersson taiteilija, psykiatri, poliitikko ja jazz-pianisti. Molemmat pohtivat muistin

olemusta ja sen pettävyyttä. Korkman on tutkinut muun muassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen muistamista. Andersson puhui, pitkälti omaan perhehistoriaansa nojautuen, muistista ja unohtamisesta sekä kirjoittamisesta muistamisen välineenä. Yhteisesityksen kruunasi musiikki. Andersson soitti ja Korkman lauloi musiikkia heidän uudelta levyltään Kvar i mig. Claes Anderssonin sanoittama ja Petter Korkmanin säveltämä nimikappale ”Kvar i mig” kertoo sota-ajan muistojen periytymisestä seuraaville sukupolville – silloinkin kun niistä ei puhuta.

Samaa teemaa jatkoi viimeisen päivän pääesiintyjä, oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Rantakin puhui omasta perhehistoriastaan ja laajensi puheensa kokemuksiinsa Jugoslavian sodan jälkien todistajana. Puhe käsitteli ylisukupolvista traumaa ja sitä, miten tärkeää on muistaa sodan uhreja ja tapahtumia. Sodan muistot ovat traumaattisia, siksi tarvitaan myös puolueetonta tutkimusta ja puolueettomia tutkijoita. Rannan kokemukset sodan ihmisuhrien todistajana saivat yleisön pyyhkimään silmäkulmiaan, mutta esityksessä oli myös toivoa. Ranta muistutti, että kaikki sodat loppuvat joskus ja silloin on tärkeää, että on todistusaineistoa, jotta voidaan puolueettomasti tutkia, mitä sodassa tapahtui, ja käsitellä asioita esimerkiksi Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa.

Aboagora on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteishanke, ja sen toimeenpanevia tahoja ovat Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaine sekä Åbo Akademin säätiön yhteydessä toimiva Donner-instituutti.

Silja Laine on Aboagoran koordinaattori.