Aika pimeää

Päivän kääntyessä iltaan laskeutuu hämärä. Pimeyteen vaikuttavat kuitenkin monet seikat. Kaupungissa pimeys on erilaista kuin maaseudulla. Talvella hanki voi valaista pimeyttä, ja syksyllä sateen kastelemat kadut luovat erilaisen pimeyden ja antavat sille toisenlaisia merkityksiä kuin kesäillan pimeys. Esiteollinen pimeys on eronnut nykypäivän valosaasteen verhoamasta pimeydestä. Hämärällekin on olemassa useita virallisia määritelmiä. Pimeys tarjoaakin mielenkiintoisen tutkimuskohteen monipuolisuudessaan.

Aistittu pimeys

Pimeys muuttaa ympäristön, kaikki näyttää erilaiselta hämärän laskeuduttua. Yöllä ei ole voitu luottaa vain näkökykyyn, vaan on pitänyt turvautua myös muihin aisteihin. Pimeässä suunnistettiin erilaisia ääniä kuuntelemalla. Puron solina, sammakoiden kurnutus, laineiden liplatus ja tuulen ulvonta mainitaan monissa matkakertomuksissa. Myös hajujen merkitys on ollut suuri yöaikaan matkatessa. Toisissa paikoissa oli yöllä niin paha haju, että pimeän tullen kannatti välttää kyseisessä kohteessa liikkumista. Toisaalta raikkaan kasteisessa yöilmassa tuoksut saattoivat viipyillä ja voimistua, houkutellen viivähtämään ulkosalla yön pimeinä tunteina.

Matkailijan pimeys

Matkustettaessa ollaan aina vieraassa ympäristössä. Kun vierauteen lisätään pimeys, on matkalaisen voinut olla vaikeaa pysyä liikkeessä yöllä. Matkaa on kuitenkin tehty myös pimeällä, monenlaisista syistä. On voitu haluta käyttää yöaika hyväksi, jotta matkanteko etenisi nopeammin. Pimeässä ei ole välttämättä nähty tietä, jolloin eksymisen vaara on ollut hyvin todellinen. Pimeässä saattoi lymytä myös muita vaaroja, ja toisinaan matkalaisen oli vaikea saada paikallisia oppaikseen yöllä. Nämä tiesivät, millaista väkeä seudulla liikkui pimeään aikaan. Pimeällä merellä liikuttaessa oli syytä vältellä petollista rannikkoa ja pysytellä avomerellä. Yö avomerellä on ollut jopa turvallinen ajankohta niille, jotka osasivat suunnistaa tähtien avulla.

Aina yöaika ei ole tuonut pimeyttä tullessaan. Kuunvaloa kutsuttiin toisinaan toiseksi auringoksi, ja sen kajossa näki liikkua lähes yhtä hyvin kuin päivänvalossa. Kuun sanottiin kuitenkin käyvän jatkuvaa taistelua pilviä vastaan, jotka pystyivät koska tahansa peittämään taivaalta loistavan valon jättäen matkalaiset pilkkopimeään. Toisinaan matkailijat lähtivät katsomaan kohteita kuunvalossa vain sen vuoksi, että auringon laskettua ilma oli miellyttävämpi. Pimeys on myös tuonut lisäarvoa joillekin kohteille, ja niitä haluttiin ihailla yöllä.

Hämärän ja pimeän määritelmät Tähtitieteellinen yhdistys Ursan Tähdet-vuosikirjan sivuilla.

Susanna Lahtinen on kulttuurihistorian tohtorikoulutettava, joka tutkii väitöskirjassaan pimeyttä ja sille annettuja merkityksiä 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen brittien matkakertomuksissa.