Aikaa kestävät lelusuhteet ja kulttuurin lelullistuminen

Lelujen suhde aikaan on moninainen tutkimusaihe, jonka puitteissa on mahdollista pohtia aikalaistemme asennoitumista usein triviaaleina koettuihin, mutta toisaalta vaalittuihin ja erilaisia merkityksiä omistajilleen välittäviin artefakteihin. Nykylelujen tämänhetkistä suhdetta kulttuurin eri osa-alueisiin on myös mahdollista peilata kulttuurin laajempaa lelullistumiskehitystä kartoittaen, mikä tarkoittaa leluista tuttujen piirteiden leviämistä muita materiaalisen kulttuurin alueita edustaviin esineisiin.

Olen tutkinut aikuisten lelusuhteita Aalto-yliopistolle laatimassani, vuonna 2013 ilmestyneessä väitöskirjassa ja sittemmin Turun yliopiston postdoc-tutkijana. Tunnusomaista näille varttuneille lelusuhteille on sitoutuneisuus leikkivälineisiin, niiden vaaliminen paitsi keräilyobjekteina myös luovina työkaluina. Nostalginen asenne tai oman lapsuuden ajalta tunnettuihin niin kutsuttuihin retroleluihin suuntautuva kiinnostus eivät yksinomaan riitä kattamaan aikuisia, leluja ja aikaa koskevaa keskustelua. Myös etenkin aikuisyleisöjä houkuttelevat designer-lelut voivat saada pitkäkestoisen kodin aktiivisen käyttäjän luota, jolla on leluihin muitakin kuin kokoelman kartuttamiseen liittyviä intressejä.

Lelun elinkaari

Lelusuhteisiin perustuva ajallinen jatkumo jäsentyy tutkimuksessani sen elinkaaren eri vaiheita kuvaaviin käsitteisiin, joita ovat wau, flow, sekundäärinen wau ja (jälki)hehku. Wau-kokemus kuvaa mieleenpainuvaa ensikohtaamista lelun kanssa.

Wau-elämys (wow) voi rakentua lelun estetiikkaan, materiaalisuuteen tai transmediaaliseen tunnistettavuuteen pohjautuen, ja se on merkittävässä roolissa aikuisten solmiessa suhteita leluihin.

Flow-tilaan pääsyä edellyttää lelun sisältämän leikillisen potentiaalin vapautuminen sen käytössä, jonka määrittelen omassa tutkimuksessani leikiksi. Flow’n voi saavuttaa leluesineen käsittelyn kautta, tai se voi perustua esineen kykyyn herätellä henkilökohtaista mielikuvitusta ja luovuutta toiminnallisuuteen kuten mielensisäiseen tarinankerrontaan tai materiaaliseen leikkiin kannustaen.

Sekundäärinen wau (double-wow) tarkoittaa lelun mahdollista leikissä tai käsittelyssä ilmenevää yllätyksellistä ominaisuutta, joka voi olla mekaaninen tai muilla tavoin ”kätketty”, vasta käytön yhteydessä tai leikin kautta löytyvä ominaisuus. Nykylelussa tämä ulottuvuus voi olla myös digitaalisuuteen kytkeytyvä hybridinen piirre.

Hehku (glow) tarkoittaa leikkijän leluun jättämää henkilökohtaista ”jälkeä”, joka voi ilmetä esimerkiksi luovan toiminnan kuten sosiaalisesti jaetun valokuvaamisen kautta. Leikkijän myötä leluun jää leikin jälki, eräänlainen sen leikityksi tulemista seuraava hehku, joka voi olla esineen materiaalisuuteen kohdistuva patina tai sen leikkitapahtumaan osallistamisen muutoin paljastava jälki.

Artefaktisen ympäristön lelullistuminen

Wau-kokemuksiin vaikuttavat lelut rakentavat ymmärrystämme siitä, mikä on lelumaista, eli leluille tunnusmaista. Kulttuurin leikillistymiseen sisältyvänä osailmiönä on mahdollista todeta artefaktisen ympäristömme entistä selkeämpi lelullistuminen. Materiaalisen ulottuvuuden sisältävät kulttuurin alueet saavat tässä pelillistymiskehitykselle rinnakkaisessa ilmiössä lelumaisia piirteitä ja käyttötapoja esimerkiksi söpöistymisen, pinkillistymisen, hahmoistumisen ja disneyfikaation myötä. Taide, muoti, sisustusesineet ja muu taideteollinen muotoilu, teknologiset välineet ja pelit sisältävät leluista tuttuja muotoja, värejä, kasvoja ja funktioita. Lelujen aika on nyt.

Katriina Heljakka on tutkijatohtori Tekes-hankkeessa Hybrid Social Play. Hän vietti alkukeväästä kaksi viikkoa vierailevana tutkijana The Strong National Institute of Playssä, New Yorkin osavaltion Rochesterissa.