Aikaa vain katoaa kaiken aikaa

Elinajanodotteemme mukaan meillä on kirjaimellisesti enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta jokapäiväisessä elämässä tilanne tuntuu aika lailla toiselta.

Aika ajoin halajan ajavani halki ajan ajettavaa aikakonetta ja ajastavani itseni aikaisempiin ajasaikoihin. Ajan vankeina voimme ajatella aikaa ainoastaan aikamme aikasidonnaisin aikakäsityksin, mutta aiemman ajan takaa-ajon aikana voisi vaikka valjeta, mitä ajasta on ajasta riippuen ajateltu. Entisaikojen ajankuvat antaisivatkin aika raikkaita vaikutteita nykyajan aikuisten koko ajan kasvaviin ajankäyttövaikeuksiin.

Aikakautenamme ajankäyttö on aina vain aikataulutetumpaa. Ei minullakaan olisi aikaa haikailla aikavampaan aikakauteen. Ajanhaaskausta koko ajanvietteeni, turhanaikaista aikailua aikaansaatavien asioiden haittana!  Paraikaa kaipaankin lisää aikaa, vaikka tajuan ajan vajeen taukoavan ajallaan.

Aikamme aikalaisien aikalisien kaipuu lieneekin aiempaa akuutimpi, kun ajanhallinta aikamme ajanpuutteen puitteissa osoittautuu aikamoiseksi aikapeliksi. Taitaakin olla vain ajan kysymys, milloin saamme kokonaan hajan koko työn ja vapaa-ajan rajan.

Niinhän sanotaan, että aikansa kutakin, katoaahan kaikki aikanaan.

Siis on aikapakinanikin ohi ennen aikojaan.

Ajan ajattelu on kuitenkin aina paikallaan.

Kaori on suomalais-ugrilaista kielentutkimusta opiskeleva maanantAIKAppalepakinoitsija.