Amerikkalaisen minäkuvan galaktisilla jäljillä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta alkuperäisen Star Trek -televisiosarjan ensiesityksestä. Alun perin NBC-kanavalle tuotettu avaruusmatkasarja, jossa ”mentiin rohkeasti sinne missä kukaan ei ollut aiemmin vieraillut”, oli aluksi floppi. Se keräsi kuitenkin vähitellen ympärilleen kulttiyleisön, joka ei johtanut pelkästään sarjan jatkumiseen vuoteen 1969 asti, vaan myös ennennäkemättömään fani- ja kulttisuosioon, jolle on vaikea hakea vertaistaan populaarikulttuurin historiasta. Star Trek -tuoteperhe sisältää tänään viisi erillistä tv-sarjaa, 12 teatterielokuvaa, lukemattoman määrän sarjakuvia, lehtiä ja kertomuksia ja jopa Klingonin kielen sanakirjan.

Sarjan innokkaimmat fanit, ”trekkiet”, kokoontuvat jatkuvasti ympäri mailman ja ilmiö on siksi erottamaton osa niin amerikkalaisen kuin populaarikulttuurin tutkimusta. Tämä tuli ilmi myös John Morton -keskuksen ja IIPC:n yhdessä järjestämällä vierailuluennolla 2. marraskuuta 2015, kun Fulbright-professori Lane Crothers (Professor of Politics and Government, Illinois State University; the Fulbright Bicentennial Chair in American Studies, University of Helsinki) ja hänen puolisonsa Martha Callison Horst (Associate Professor , Theory & Composition, Illinois State University) puhuivat Star Trekista Janus-salissa otsikolla ”What if They are All Us? Star Trek and the Universalization of the American Imaginary”.

Esityksen otsikon mukaisesti Star Trek on aina ollut mielikuvituksellinen jatke sille ajatukselle, mitä amerikkalaisen kulttuurin ja arvojen vieminen uusiin galakseihin toisi tullessaan: millaisia elämänmuotoja ihmisellä (amerikkalaisilla) olisi vastassaan viiden vuoden tutkimusmatkalla avaruuden koluamattomille korpimaille. Lane Crothersin esitys toi hyvin esille sen, miten Star Trekin viehätys osittain selittyy sen kulttuurihistoriallisen teeman kautta. Miten avaruuden muukalaiset ymmärtäisivät näissä kohtaamistilanteissa länsimaisia (amerikkalaisia) arvoja ja miten erityisesti amerikkalaiset joutuisivat pohtimaan historiaansa kohdatessaan avaruuden yllättäviä asukkaita?

Crothersin mukaan Star Trekin viesti katsojilleen/faneilleen on se, että maailman tulevaisuus on globaali, tai toisin sanoin, ihmiskunnan tulevaisuus tulee olemaan kooste ”amerikkalaisen elämäntavan” parhaista puolista: etiikasta, demokratiasta ja yksilönvapauksista. Tämä on pähkinänkuoressa amerikkalainen lähetyssanoma (manifest destiny) vietynä galaktisiin puitteisiin. Star Trekin ytimessä onkin mielenkiintoinen tapa yhdistellä utooppista amerikkalaista (hippi)filosofiaa kylmän sodan ajan propagandaan, joka pyrki vakuuttamaan amerikkalaisen elämänmuodon paremmuutta varsinkin sosialistiseen järjestelmään verrattuna.

Tämä ei kuitenkaan vielä täysin selitä Star Trekin jatkuvaa suosiota. Kun kuvaan astuu huumori ja tietty camp-sensibiliteetti, tekee se sarjasta vastustamattoman yhdistelmän tieteisfilosofointia, camp-huumoria ja retro-kulttuuria. Callison Horst toi tämän hyvin esiin puhuessaan Star Trekin musiikista. Puoliksi ihminen ja puoliksi vulkanuslainen Spock näppäilemässä vulkanuslaista harppua Star Trekin miehistön taukohuoneessa tuo jo ajatuksena hymynkareen suupieleen ja toimii hyvänä esimerkkinä sarjaan piilotetusta hienovaraisesta huumorista. Tätä varmaan myös sarjan luoja Gene Roddenberry aikanaan tarkoitti, kun hän esitti, että Star Trekin katsominen voisi parhaimmillaan ei pelkästään opettaa ihmisiä sietämään muita kulttuureja vaan myös kiinnostumaan niistä.

JMC Current Issues Seminar: Dr Austin Lane Crothers and Dr Martha C. Horst, “What if They are All Us? Star Trek and the Universalization of the American Imaginary”, 2.11.2015, Janus, Sirkkala, University of Turku.

Kari Kallioniemi on Koneen Säätiön tutkija.