Arjen ja keskiajan antropologiaa Pariisissa

Akatemiatutkija Marika Räsänen oli keväällä tutkimusvierailulla Pariisin École des hautes études en sciences sociales’issa. Vierailullaan hän koetti ymmärtää paremmin, mitä kaikkea keskiajan antropologia voi tarkoittaa.

Ajatus tutkimusvierailusta Pariisiin, École des hautes études en sciences sociales’iin syntyi jo useampi vuosi sitten. Vierailun lähtökohtana oli tutustuminen professori Sylvain Pironiin, jonka lähestymistapa keskiajanhistoriaan on antropologinen.

Hahmottelin tuolloin tutkimusideaa myöhäiskeskiaikaisten reliikkien uudelleenarvioinnista, ja siihen antropologisesti suuntautunut metodologia tuntui tarjoavan hyvän lisän. Siispä kirjoitin Suomen Akatemialle lähettämääni hakemukseen vierailuperiodin Sylvainin johtamaan ”Pitkän keskiajan antropologian” tutkimuksen painopisteyksikköön. Pariisissa yritin ymmärtää paremmin, mitä kaikkea ”keskiajan antropologia” voi tarkoittaa.

Mukavan yllätyksen keväiseen Pariisiin toi se, että vanha kollega ja ystävä Rooman-vuosilta, Cécile Caby, nimitettiin jokin aika sitten Sorbonnen keskiajan professoriksi. Näin ollen olen päässyt tutustumaan läheltä kahteen Pariisin raskaansarjan historiantutkimuksen instituutioon.

Ei kahta ilman kolmatta: sain viime hetkellä asunnon Maison Sugerista Latinalaiskortteleiden sydämestä. Maison Sugerin taustalla on Fernaud Braudelin perustuma säätiö, joka tukee kansainvälistä ihmistieteistä tutkimusta. Instituutilla on oma tieteellinen ohjelmansa, johon residenssiläisiä kannustetaan osallistumaan, mutta josta ennätin nauttia valitettavan vähän. Päivittäin kiitin onneani asunnosta, jossa siivooja kävi joka arkipäivä ja jonka sijainti oli niin keskeinen, että voin liikkua sen ympäristössä turvallisesti mihin aikaan vain.

Neljäs tärkeä paikka tällä vierailulla oli Le Saulchoir’n dominikaanikirjasto. Kirjaston etu on sen helppokäyttöisyys sekä dominikaanihistoriaa käsittelevien lähde-editioiden ja tutkimuskirjallisuuden runsaus. Eikä sovi unohtaa kirjaston kyljessä olevaa dominikaanikonventtia ja siellä toimivia tutkijakollegoita. Pariisi on kuuluisa katukahviloistaan, mutta mieleenpainuvimmat kahvit nautin konventin vierailuhuoneessa, kun veli Paul kutsui keskustelemaan tutkimuksistamme.

Työskentelypiste Le Saulchoir’n kirjastossa. Kuva: Marika Räsänen.

Kaiken kaikkiaan asia, joka vierailussa meni eniten pieleen hyvistä aikeista huolimatta, oli vapaa-aika: suunnittelemistani pienistä viikonloppuretkistä Pariisin ympäristöön ei toteutunut yksikään. Yllättävää oli sen sijaan oma viihtymiseni Latinalaiskortteleiden vilinässä, leipäjonossa ja apteekissa, erilaisista arjen asioista paikallisten kanssa ajatuksia vaihtaen.

Kirjoittaja toimii akatemiatutkijana (päätösnumero 349210) Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.