Arkistoharjoittelun kautta mikrohistorian maailmaan

Korkeakouluharjoittelua tehdessä oppii aina paljon uutta. Siirtolaisuusinstituutissa suorittamani arkistoharjoittelu painottui amerikansuomalaisen aineiston parissa työskentelyyn, ja pääsin erityisesti perehtymään kahden henkilön väliseen kirjeenvaihtoon tutustuessani juuri heidän elämäänsä.

Arkistoharjoittelijana Siirtolaisuusinstituutissa

Aloitin syyskuussa 2024 Siirtolaisuusinstituutissa arkistoharjoittelun osana Siirtolaisuusinstituutin ja University of Minnesotan Immigration History Research Centerin (IHRC) ja sen arkiston (IHRCA) välistä yhteisprojektia. Hankkeen tavoitteena oli luoda diskurssia maahanmuuttotutkimuksesta esimerkiksi verkkoseminaarien, tutkijoiden ja arkistonhoitajien vuorottaisten vierailujen ja arkistojen yhteisen digitointiprojektin kautta. Amerikansuomalaisen Kaarle Lehtisen aineistot päätyivät projektin kohteeksi, sillä hänen aineistojaan löytyi molemmista arkistoista, aineistot olivat sopivan laajat ja aineistojen lahjoittaja oli taustoittanut niitä hyvin.

Oma osani projektissa oli litteroida Kaarle Lehtiseen liittyvää aineistoa ja kääntää sitä englanniksi. Pääsin heti harjoittelun alkaessa työstämään Kaarle Lehtisen ja Lempi Ikävalkon välistä kirjeenvaihtoa ja tutustuin samalla myös siihen, keitä nämä henkilöt olivat.

Kaarle Lehtinen ja Lempi Ikävalko

Amerikansuomalainen Kaarle Hjalmar Lehtinen (1892–1995) muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1912. Lehtinen tunnetaan tekemistään lahjoituksista sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Hänen suurimpia lahjoituksiaan on 100 000 dollarin lahjoitus Siirtolaisuusinstituutille. Tänä päivänä summa vastaisi yli kolminkertaista määrää. Tästä Siirtolaisuusinstituutille syntyi Kaarle Hjalmar Lehtisen rahasto. Lehtinen teki lahjoituksen myös Minnesotan yliopiston IHRC-arkistolle.

Kirjeenvaihdossa esiintyvä Kaarle Lehtisen ystävä Lempi Ikävalko (1901–1994) oli suomalainen toimittaja ja runoilija. Hän asui Yhdysvalloissa yli 30 vuotta ja matkusteli paljon sekä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä että myös ympäri maailmaa, kuten Etelä-Amerikassa ja Australiassa. Hän kirjoitti eri amerikansuomalaisiin lehtiin, erityisesti Raivaajaan. Hänellä oli myös iso rooli Lehtisen lahjoituksissa välikätenä: hän kommunikoi lahjoituksiin liittyen Lehtisen puolesta suomalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.

Lehtisen ja Ikävalkon välinen kirjeenvaihto jatkui useita vuosikymmeniä, 1970-luvulta 1990-luvulle. Lehtinen ja Ikävalko keskustelivat Lehtisen lahjoituksista ja suunnittelivat niitä. Siirtolaisuusinstituutin ja IHRCA:n lisäksi lahjoituksia suunniteltiin myös esimerkiksi SOS-Lapsikylään ja Sotainvalidien Veljesliittoon.

Työn sujuvuus ja haasteet

Kirjeiden lukemisen, transkriboinnin eli kirjeiden puhtaaksikirjoittamisen, kääntämisen ja metatietojen eli kirjeitä kuvailevien tietojen kirjoittamisen myötä tutustuin kirjeisiin melko tarkasti. Aloitin syksyllä työn Siirtolaisuusinstituutin arkiston Siirtolaisuuskokoelmista, jonne on arkistoitu Lehtisen kirjeet Ikävalkolle sekä osa Ikävalkon Lehtiselle lähettämistä kirjeistä kopioina. Keväällä työstin IHRCA:n kokoelmista löytyviä kirjeitä ja muutakin Lehtistä koskevaa aineistoa, kuten lehtileikkeitä ja valokuvien kuvatekstejä. Itse Lehtisen kirjoittamia kirjeitä on suhteellisen vähän, ja ne ovat kaikki Siirtolaisuusinstituutilla. Lehtisen vastaanottamia kirjeitä on kuitenkin säästynyt paljon, ja niitä säilytetään IHRCA:ssa. Iso osa kirjeistä on Lempi Ikävalkolta, mutta kirjeitä on myös muilta ystäviltä sekä sukulaisilta Yhdysvalloista, Australiasta ja Suomesta.

Kirjeiden transkribointi oli toisinaan haastavaa Lehtisen käsialan osittaisen vaikeaselkoisuuden takia. Myös amerikansuomalaiset termit hankaloittivat kirjeiden lukemista. Käsialaan totuttuani transkribointi helpottui. Kääntämiseen minulle suositeltiin DeepL ja Copilot -ohjelmistoja nopeuttamaan prosessia, ja ne olivatkin suuri apu Ikävalkon kirjeiden kääntämisessä. Lehtisen kirjeet taas oli helpointa kääntää itse, sillä se vaati kontekstitietoja aikaisemmista kirjeistä ja välillä merkityksen arvailuakin.

Pikkukaupungin hiljainen hyväntekijä

Kirjeiden lukeminen, transkribointi ja kääntäminen antoivat minulle katsauksen kahden ihmisen elämään. Sain tietoja heidän jokapäiväisestä elämästään ja elämäntapahtumista, menneisyydestä, huolista ja iloista.

Lehtinen kirjoitti lyhyesti, ja hänen kirjeitään on jäljellä vähemmän kuin Ikävalkon kirjoittamia kirjeitä. Lehtisestä itsestään on siis vaikea saada hyvää henkilökuvaa. Tämän takia tutustuin lähinnä Ikävalkon käsitykseen Lehtisestä hänen pidempien kirjeidensä kautta. Lehtistä tarkasteltaessa joudutaan siis nojaamaan lähinnä Lehtisen vastaanottamiin kirjeisiin ja muuhun aineistoon, joista saamme tietää Lehtisestä, mutta muiden silmin.

Lehtistä käsitellään usein menestyksen ja ahkeruuden näkökulmasta: Lehtinen itse, Lempi Ikävalko ja aineiston lehtileikkeet kertovat kaikki Lehtisen tehneen töitä ja huoltaneen kiinteistöjään itse vielä 90-vuotiaanakin. Ikävalko näkee Lehtisen rehtinä ja hyväntahtoisena, mutta myös liian luottavaisena. Ikävalko mainitsee useampaan otteeseen suuret lahjoitukset ja Lehtisen nimen historiankirjoissa ja yrittää kenties rohkaista häntä lahjoitusten tekemisen suhteen.

Yhdestä Ikävalkon kirjeestä saa kuvan, että Lehtinen olisi halunnut suorittaa lahjoituksensa Siirtolaisuusinstituutille nimettömänä, ja eräässä kokoelman lehtijutussa Ikävalko kuvailee Lehtistä hiljaiseksi. Aineistossa näkyvät kuvailut voivat viitata esimerkiksi vaatimattomuuteen tai ujouteen.

Kirjeissä lahjoitusten suunnittelemisen lisäksi teemoina ovat myös ikääntyminen, kuolevat pikkukaupungit ja amerikansuomalaisen yhteisön ja suomen kielen taidon häviäminen ympäriltä. Lehtinen kirjoitti asuinkaupunkinsa Newportin olevan rauhallinen paikka, vaikka se ennen kuhisi elämää. Ikävalko taas kirjoitti entisen työpaikkansa suomenkielisen Raivaaja-lehden lukijamäärän pienenemisestä ja siitä, kuinka lehti ei enää löydä suomenkielisiä kirjoittajia. Ikävalko uskoi lehden lopettavan toimintansa pian. Hän varoittaa Lehtistä siitä, että tämän takia Raivaajalle ei kannata lahjoittaa.

Aineiston ja harjoittelun anti

Turussa sijaitsevasta Siirtolaisuusinstituutin arkistosta löytyy Kaarle Lehtisen ja Lempi Ikävalkon välistä kirjeenvaihtoa. Minnesotassa olevasta IHRCA:sta puolestaan on monipuolisempaakin aineistoa Lehtinen Family Papers (IHRC 1361) -kokoelmassa: muita kirjeitä, sanomalehtileikkeitä, valokuvia, Lehtisen suvun ja hänen vaimonsa Hilman (o.s. Haapanen) aineistoja.

Kaarle Hjalmar Lehtisen ja Lempi Ikävalkon digitoitua kirjeenvaihtoa tullaan julkaisemaan myöhemmin Finna.fi-sivustolla sekä Minnesotan yliopiston IHRCA:n UMedia-sivustolla.

Kirjeiden ja muun aineiston parissa työskenteleminen oli pitkä prosessi, jonka avulla opin palasia Kaarle Hjalmar Lehtisen ja hänen läheistensä mikrohistoriasta. Projektin ja työharjoittelun avulla pääsin tutustumaan tulevan alani ammattilaisiin Suomessa ja kansainvälisesti. Projekti ja kirjeisiin tutustuminen vahvistivat omaa kiinnostustani mikrohistoriaan vanhan arkistoaineiston kautta. Kaikki, mitä päätetään säilyttää tai hävittää, vaikuttaa siihen, mitä menneisyydestä tiedetään.

Kirjoittaja on arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteritutkinnon ja folkloristiikan opiskelija.