Asumisen käsitteissä huokuu historia ja kuuluu kulttuuri
Miten eri kielissä viitataan julkisella tuella rakennettuihin asuntoihin? Tarkastelin tätä kysymystä pro gradu -tutkielmassani, jossa vertailin suomen- ja saksankielisiä sosiaalisen asumisen käsitteitä ja termejä. Saksankielinen analyysi kohdistui Itävaltaan, koska sitä pidetään yhtenä sosiaalisen asumisen mallimaana.
Alan käsitteiden moninaisuuteen ja vaihteleviin termeihin on kiinnitetty huomiota alan asiantuntijoiden keskuudessa ja Euroopan unionissakin, jossa on nostettu esiin yhtenäisen määritelmän puute ja ryhdytty pohtimaan sen tarpeellisuutta.
Asuntopulaa poistamassa
Sosiaalisen asumisen historia alkoi Itävallassa ja Suomessa samankaltaisissa olosuhteissa: tarve säällisille asunnoille kasvoi kasvamistaan, kunnes asialle oli tehtävä jotakin. Itävallassa asuntopulaa ryhdyttiin ratkaisemaan jo 1800-luvun loppupuolella. Perustettiin yleishyödyllisiä asunto-osuuskuntia, jotka tarjosivat työntekijöille vuokra-asuntoja. Valtio alkoi tukea asuntorakentamista ensimmäinen maailmansodan jälkeen: alkoi sosiaalisen asuntopolitiikan kausi, joka myös tunnetaan nimellä ”Punainen Wien”.
Suomessa sosiaalisen asumisen historia alkoi vasta toisen maailman sodan jälkeen. Valtion asuntolainoitus luotiin väliaikaiseksi järjestelmäksi, josta oli tarkoitus luopua, kun sodan aiheuttamasta poikkeustilanteesta ja asuntovajeesta päästäisiin eroon. Toisin kuitenkin kävi; asuntorakentamista on tuettu siitä alkaen.
Termit tihkuvat menneisyyttä
Vaikka Itävallan ja Suomen sosiaalisen asumisen käsitteistöissä on paljon yhtäläisyyksiäkin, eroavaisuudet tulevat esiin, kun tutustuu molempien maiden sosiaalisen asumisen syntyhistoriaan, asuntopoliittisiin tavoitteisiin sekä yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaan. Maiden erilainen sosiaalisen asumisen historia ja toimijoiden asema näkyvät termeissä.
Itävallassa yleishyödylliset asunto-osuuskunnat ja kunnat olivat valtion rinnalla alusta asti käynnistämässä ja vakiinnuttamassa sosiaalista asumista. Niinpä asuntoja rakennuttavat ja omistavat osapuolet ovat aina olleet äänessä, mikä näkyy myös termeissä: Gemeindewohnung, Genossenschaftswohnung ja gemeinnützige Wohnung toistuvat teksteissä.
Suomen termistöä sen sijaan leimaa viranomaislähtöisyys. Suomessa valtio käynnisti tuetun asuntotuotannon ilman alan taustavaikuttajia. Keskustelua hallitseekin valtio: termeissä näkyy valtiotoimijan lisäksi tukimuoto. Tukia myöntävä virasto, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, on vallannut palstatilaa lyhyellä ja ytimekkäällä ARA-asunnot-nimityksellä. Sen lisäksi asuntoja kutsutaan muun muassa arava- ja korkotukiasunnoiksi ja rajoitusten alaisiksi asunnoiksi, mikä korostaa sitä, että valtio tukee ja sääntelee asuntojen vuokraamista.
Suomenkieliset termit nostavat esille valtion, rahan ja rajoitukset, saksankieliset puolestaan tuen, yhteisöllisyyden ja omistajan. Suomen sanastossa ja teksteissä esiintyvät usein myös termit asuntotuotanto ja asuntokanta, Itävallassa sen sijaan Wohnung, mutta myös Wohnen. Tämäkin tuo esiin tietynlaista näkökulmaeroa: ajatellaanko Itävallassa sosiaalista asumista ensisijaisesti ihmisen kannalta, Suomessa järjestelmän?
Kirjoittaja valmistui syksyllä 2020 kieliasiantuntijuuden tutkinto-ohjelmasta filosofian maisteriksi.
> Gradun tiivistelmä UTUPub-julkaisuarkistossa: Sosiaalisen asumisen käsitteitä, termejä ja synonymiaa. Vertaileva analyysi Itävallasta ja Suomesta.