Caligulan perinteikkäästä ja verevästä humanistihuudosta
Gaius Julius Caesar Germanicus (12–41) on pahamaineinen Rooman keisari, joka tunnetaan nimellä Caligula. Latinan sana caligula tarkoittaa pienikokoista sotilasjalkinetta. Tämä juttu ei kuitenkaan käsittele näitä vaan erästä toista samannimistä ilmiötä: klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin oppiaineen ainejärjestö Palladionin lehden nimi on Caligula, liekö sitten saanut nimensä tuon keisarin tai sotilasjalkineen mukaan.
Caligulan historia vaikutti painuneen viime vuosina hämärään. Oppiaineen varastotilassa oli toki pino vanhoja lehtiä, mutta lehden historiasta ei näyttänyt olevan laajempaa tietoa. Nykyinen päätoimittaja Maria Jokela havahtui kuitenkin erääseen seikkaan vuonna 2016: Caligula on 30-vuotias. Hänen selvityksensä paljasti muun muassa, että lehdellä on mielenkiintoinen ja monipuolinen historia.
Viime lukukaudella allekirjoittaneen päähän pälkähti ajatus: vanhat numerot voitaisiin digitoida ja julkaista sähköisesti. Ainejärjestön hallituksen liputettua hankkeen puolesta pyörät lähtivät pyörimään. Projektiryhmäksi muodostui seuraava kolmikko: Jokela, Matti Virtanen ja allekirjoittanut projektinvetäjänä. Aivoriihessä projektista odotettiin ongelmatonta.
Projektin kulun kuvaus on lehden uusimmassa numerossa. Lyhyt sananen tästä lienee kuitenkin paikallaan, koska useampi yllätys tuli vastaan. Ensimmäiseksi projekti vaati oppiaineen henkilökunnan ja kirjaston työntekijöiden konsultointia, koska julkaistujen numeroiden määrästä ei ollut tarkkaa tietoa. Mutkien kautta työryhmä päätyi Feeniksin käytäville ja Leena Järveläisen sekä Mika Sarlinin puheille, jotka ovat myös Palladionin entisiä jäseniä. Selvisi, että kirjaston varastossa on toinen Caligula-kokoelma. Lopulta saatiin huojentava tieto: yhtään numeroa ei ole hukassa. Toiseksi Virtasen ja allekirjoittaneen suorittama lehtien skannaus osoittautui oletettua työläämmäksi. Numeroita on kaikkiaan 58 ja esimerkiksi eräistä numeroista oli poistettava niitit, jotta skannaus oli mahdollista. Lisäksi pienet inhimilliset virheet skannauksessa tai tallentamisessa johtivat uusiin skannauskertoihin. Kolmanneksi vanhojen numeroiden sähköinen uudelleenjulkaisu ei valitettavasti osoittautunut mahdolliseksi (neljä viimeisintä numeroa pois lukien). Ensin juristin kanssa käyty neuvottelu paljasti sen, että tekijänoikeuksien rikkominen saattaisi olla mahdollista, koska kirjoitusten ei ole otaksuttavasti ajateltu esiintyvän myöhemmin avoimessa ja sähköisessä muodossa. Seuraavaksi ilmeni, että muutamat kirjoitukset sisältävät kärkkäitä mielipiteitä ja epämääräisiä henkilökohtaisia vihjauksia, jotka saattaisivat julkaistuna aiheuttaa mielipahaa. Näiden seikkojen johdosta kyseinen lopputulos oli väistämätön. Onneksi vanhoja numeroita pääsee lukemaan Feeniks-kirjastossa tai ottamalla yhteyttä Palladionin hallitukseen.
Mitä Caligulan sisältöjen tutkiminen paljastaa? Ensinnäkin ääneen ovat päässeet aikojen saatossa opiskelijat, jo valmistuneet ja henkilökunta professoreja myöden. Suosituin aihe on klassillisen alan opiskelu tapahtumineen ja ekskursioineen. Muut aiheet koskevat esimerkiksi antiikin naisen asemaa, populaarikulttuurin ja korkeakulttuurin ilmiöitä, antiikin filosofiaa, antiikin ja muiden tieteiden suhdetta, yliopistopolitiikkaa sekä humanistien sekä humanismin tulevaisuutta. Lehden sisältöä voi pitää täten laaja-alaisena. Useampi juttu häikäisi oivaltavuudellaan.
Summa summarum. Caligulan perinteikäs ja verevä humanistihuuto raikaa, koska tekijöitä on riittänyt jo yli 30-vuoden ajan ja koska antiikin maailma kielineen sekä klassillinen humanismi puhuttelevat. Loppukaneettina toimikoon seuraava ote, jonka on mahdollisesti tarkoitus olla humoristinen:
Älköön siis yksikään klassisen filologian opiskelija tahikka historian opiskelija muutoinkaan – ainakaan Palladionin jäsen – tämän jälkeen koskaan enää puhuko ”yksipuisista ruuhista”, joilla ”viikingit” ovat kulkeneet, tai olkoon hänen osansa väärinkääntäjien helvetti ja ikuinen kadotus.
Visa Helenius on latinalaisen filologian maisterivaiheen opiskelija ja filosofian jatko-opiskelija.