Dekaani Eija Suomela-Salmi luottaa humanistien korkeatasoiseen osaamiseen

Elokuun alussa työnsä Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina aloittanut Eija Suomela-Salmi näkee yhteisöllisyyden sekä tiedekunnan voimavarana että tulevaisuuden kehittämiskohteena.

Humanistisen tiedekunnan uutena dekaanina elokuussa aloittanut ranskan kielen professori Eija Suomela-Salmi on tehnyt Turun yliopistolla kattavan uran, jonka aikana hän on todistanut useita muutoksia yliopistolla ja tiedekunnan sisällä. Turun yliopistoon hän saapui alun perin täydentämään Oulussa suoritettua perustutkintoa. Professorin virkaa Suomela-Salmi on hoitanut viimeiset 15 vuotta.

Pohtiessaan tulevaa viisivuotista dekaanikauttaan Eija Suomela-Salmi näkee edessään useita eritasoisia tavoitteita aina tiedekunnan tuloksen parantamisesta yhtenäisyyden ja työyhteisöllisyyden lisäämiseen. Oman haasteensa tavoitteiden saavuttamiselle asettaa yliopistomaailman viimeaikaisten muutosten nopea aikataulu. Miten onnistuneesti kehittää tiedekunnan toimintaa jatkuvassa muutosten tulvassa?

Haasteista huolimatta dekaani katsoo Turun yliopiston humanistisella tiedekunnalla olevan erinomaiset edellytykset vastata tulevaisuuden muutospaineisiin. Näihin vahvuuksiin Suomela-Salmi lukee esimerkiksi monipuolisuuden, korkeatasoisen tutkimuksen ja siihen pohjaavan perusopetuksen sekä motivoituneet opiskelijat.

Puhuessaan yhteisöllisyydestä dekaani Suomela-Salmi pitää sitä sekä humanistisen tiedekunnan voimavarana että tulevaisuuden kehityskohteena. Hän toivoisikin hyvän työilmapiirin korostuvan yliopistoelämään kuuluvan kilpailun rinnalla. Yhteisöllisyys tarkoittaa myös tiedekunnan yhtenäisyyttä, katseen suuntaamista yli oppiaine- ja laitosrajojen. Suomela-Salmi peräänkuuluttaakin aikaisempaa laajempaa, kaikkia hyödyttävää yhteistyötä tiedekunnan eri yksiköiden välillä painottaen kuitenkin samalla myös oppiaineissa tehtävää arvokasta työtä.

Pyrkimys yhteistoimintaan ja suurempien kokonaisuuksien hahmottamiseen on Eija Suomela-Salmen mukaan yleinen kehityssuunta yliopistolaitoksissa. Humanistisen tiedekunnan olisikin hyvä pysyä tämän kehityksen kärkijoukoissa. Hänellä itsellään kokemusta yhteistyön luomisesta erilaisten tahojen välille sekä monipuolisuudesta voimavarana on esimerkiksi toimesta entisen klassisten ja romaanisten kielten laitoksen johtajana. Dekaanina hän korostaa ajavansa koko tiedekunnan parasta tavalla, joka on myös laitosten ja oppiaineiden etu.

Humanistisen tiedekunnan opiskelijan näkökulmasta katsottuna tulevaisuuden keskeisiin haasteisiin lukeutuvat monia askarruttavat työelämän kysymykset. Myös Suomela-Salmi pitää tärkeänä humanistisen koulutuksen näkyvyyden lisäämistä yliopiston ulkopuolella. Työnantajille tulisikin tarjota lisää tietoa humanistien korkealaatuisesta osaamisesta. Luomalla yhteyksiä mahdollisiin työnantajiin voitaisiin kehittää myös opiskelijoiden omaa kykyä hahmottaa opintojensa kautta rakentuvia työelämävalmiuksia.

Vastuullinen työ vaatii myös vastapainon. Eija Suomela-Salmi toteaa rentoutuvansa ennen kaikkea liikkumalla. Yhtenä parhaista lääkkeistä työpaineiden purkamiseen hän pitääkin aamuista juoksulenkkiä. Kesäisin ajatus lepää merellä. Vapaa-aikaan kuuluu myös lukeminen, joka Suomela-Salmelle, monen muun yliopistolaisen tapaan, on sekä työ että harrastus.

Mari Tanninen
yleisen historian maisteriopiskelija ja historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelija