Enkeleitä – onko heitä?

Enkeli on joulun kuvastoa – yksille kauneinta sellaista ja toisille pahinta kitsiä. Joka tapauksessa enkelin hahmo ja idea on keskeistä kristillistä kulttuuriperintöä ja samalla monen suomalaisenkin omakohtaista kulttuurista muistia. Suomessa etenkin suojelusenkelin hahmolla on ylisukupolvinen sijansa pyhäkoulujen, kiiltokuvien, lastenlaulujen ja koriste-esineiden kautta. Lutherin mielestä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkeli ja sellaisen kuva onkin koristanut monen kodin seinää.

Enkelin hahmo ei ole syntynyt tyhjästä vaan siihen on muuntuen tiivistynyt monen vanhan kulttuurin eri nimillä kutsuttuja rajanylittäjähahmoja. Kristillisessä, kuten myös juutalaisessa ja islamilaisessa perinteessä enkeli on angelos, sanansaattaja. Se on ymmärretty jumaluuden lähettilääksi tai ihmisten maailmassa ilmeneväksi ja toteutuvaksi tuonpuoleiseksi voimaksi. Islamissa enkeleiden kerrotaan läsnäolollaan pyhittävän Kaaban mustan kiven ja Koraanin mukaan jokaisen ihmisen hyvät ja pahat teot kirjaa ylös kaksi enkeliä.

Enkelit muuttuvat kulttuurin mukana

Kuten muutkin kulttuuriset symbolit, enkeli on kokenut useita muodonmuutoksia. Taide, ja etenkin kuvataide, on kertonut meille miltä enkelit voivat näyttää. Usein – muttei aina – enkeli on kuvattu ihmishahmoiseksi, monesti siivekkääksi. Enkelit ovat olleet hyviä ja pahoja, suloisia ja kauhistuttavia, tuhoaviakin. On arkkienkeleitä ja kuolemanenkeleitä. Joskus ne on kuvattu pulleiksi pikkuvauvoiksi, joskus taas silkaksi väriksi, valoksi tai energiaksi. Esoteeriset virtaukset ovat osaltaan rikastaneet enkelikuvastoa ja esimerkiksi tuoneet monille enkeleille mies- ja naispuoliset vastinparit.

Eri enkeleille on ajateltu erilaisia tehtäviä, jotka nekin muuttuvat, kun kulttuuri muuttuu. Enkelit paitsi kuljettavat viestejä myös esimerkiksi parantavat, suojelevat ja taistelevat. Arkkienkeli Gabriel, joka vei viestin Jeesuksen syntymästä Marialle tai Jibril-nimisenä saneli Koraanin Mohammedille, on nykykulttuurissa myös internetin enkeli, sillä siellä viestit nykyisin kulkevat. Kirjoitin ”angel” Googlen hakukenttään ja sain 0,63 sekunnissa 1 770 000 000 mitä erikoisinta osumaa. Kuvahaku tuottaa niin tuttuja kuin villejä tuloksia.

Enkeleillä on tärkeitä tehtäviä

Kun tein tutkimusta suomalaisten naisten 2000-luvun alussa voimistuneen enkelikiinnostuksen parissa, olin aluksi häkeltynyt: miten ihmeessä niinkin monet suomalaiset koulutetut naiset saattoivat uskoa enkeleihin! Kun syvennyin ilmiöön sekä kysymys ”uskomisesta” että siitä, miten enkelit olivat heille ”olemassa”, purkautui osiinsa. Eivät naiset välttämättä aina yksinkertaisesti ”uskoneetkaan” – vaan joskus esimerkiksi leikkivät, toivoivat ja kokeilivat, käyttivät luovaa kulttuurista mielikuvitusta tai rakensivat arkeensa tarpeellisia tukikahvoja silloin kun elämä kolhi ja ankeutti. Enkelit toimivat tällaisen kulttuurisen ja eksistentiaalisen työn tärkeinä välineinä.

Erityisen kiinnostavaa oli se, miten enkelit hetkin näyttivät olevan naisten elämässä varsin vahvasti olemassa – kun ne jo seuraavana hetkenä muuttuivat sovinnaisiksi vertauskuviksi erilaisille hyville asioille. Ne siis elelivät semioottisella ja ontologisella janalla, jonka toisessa päässä oli tuttu kulttuurinen kuva ja symboli ja toisessa jokin hetkeksi animoitunut, eläväksi tullut vaikutus. Tuota merkityksen muuntumisen tapahtumaa oli lumoavaa seurata. Aloin ajatella, että ehkä monet muutkin asiat ovat olemassa kuten enkelit siten, että niiden intensiteetti ja toden tuntu vaihtelee herkästi tilanteesta toiseen.

Enkeli, joka meiltä puuttuu

Nyt ajattelen, että kenties enkelin hahmon olisi taas kerran syytä muuttaa muotoaan kulttuurisessa mielikuvituksessamme. Minua on nimittäin vähän vaivannut yksi asia siitä pitäen, kun joskus kolusin Rooman enkelikuvia täynnä olevia taidemuseoita. Kristillisen kulttuurin piirissä kehittyneestä kuvataiteesta, ainakaan sen valtavirrasta, ei näyttänyt löytyvän eläinhahmoisia enkeleitä, vaikka siivekkäitä ja muuten ihmeellisiä eläinhahmoja löytyy monesta mytologiasta ja uskomusperinteestä. Ehkä olisikin aika etsiä ja kutsua esiin erilaiset mahdolliset ja mahdottomat eläinenkelit ja raivata sitäkin kautta tilaa monilajisuudelle. Olisi kiinnostavaa seurata, millaista kulttuurista työtä eläinenkelit alkaisivat tehdä ja onnistuisivatko ne yhtään osaltaan purkamaan ihmiskeskeistä ajattelua.

Kirjoittaja on uskontotieteen professori.

> Enkeleistä kertoo myös Hiiskutun päätoimittaja, yliopistonlehtori Matti Kamppinen muutaman vuoden takaisessa humanistisen tiedekunnan joulukalenterissa.

> Mistä kansanomaisessa ja käytännönläheisessä enkeliuskossa on kyse? Kuuntele Terhi Utriaisen haastattelu Yle Areenasta (julk. 25.11.2017).