Folkloristiikan oppiaine 50 vuotta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Turun yliopiston folkloristiikan oppiaineen perustamisesta. Historia alkaa 5. joulukuuta 1963, jolloin Lauri Honko nimitettiin vertailevan kansanrunoudentutkimuksen ja uskontotieteen henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi. Alan esihistoriaa Turun yliopistossa voidaan toki löytää jo 1930–1940-luvuilta, kun Uno Harva tutki kansanrunoutta ja kansanomaista uskontoa Turun yliopiston sosiologian professorina.

Hongon nimityksen myötä oppiaineet saivat tunnustetun aseman ja opetus pääsi käyntiin. Varsinainen professuuri perustettiin vuonna 1971, jolloin oppiaineet myös muodollisesti erotettiin toisistaan, professuurin kuitenkin säilyessä yhteisenä. Samalla oppiaineen vanhanaikaiseksi ja liian kapea-alaiseksi koettu nimi kansanrunoudentutkimus korvattiin kansainvälisesti vakiintuneella folkloristiikalla.

Honko oli pätevä sekä uskontotieteessä että folkloristiikassa. Hänen omassa tutkimustyössään nämä kaksi alaa sulautuivat toisiinsa, eikä Hongon itsensä tarvinnut ajatella, kumpaa alaa hän milloinkin edusti.

Turkulainen tutkimus perustui alusta alkaen vahvasti omiin kenttätöihin ja oli sillä tavoin avaamassa tietä uudelle paradigmalle. Ehkä merkittävin Hongon johdolla aloitettu ja pitkäaikaiseksi muodostunut kenttätyö- ja tutkimushanke oli Saamelaisen folkloren tutkimusprojekti, jonka ensimmäiset kenttämatkat tehtiin vuonna 1965 ja toistaiseksi viimeiset 2000-luvun alkuvuosina.

Kenttätyön ohella turkulaista folkloristiikkaa on leimannut vuosikymmenien ajan vahva pohjoismainen yhteistyö. Se ei ole näkynyt niinkään tutkimuskohteissa kuin teoreettisessa keskustelussa ja yhteisissä julkaisuissa. Nordiska Institutet för Folkdiktning eli NIF, Pohjoismainen Kansanrunousinstituutti perustettiin vuonna 1958, ja vuonna 1971 sen toimisto siirtyi Turkuun kun Lauri Hongosta tuli instituutin sivutoiminen johtaja. Johtajuus muuttui päätoimiseksi vuosikymmenen lopussa, ja Honko jatkoi siinä tehtävässä runsaan vuosikymmenen. Lisäksi kivenheiton päässä Fennicumista oli Åbo Akademi ja sen folkloristiikka ja uskontotiede sekä Donnerska Institutet, joiden kanssa Turun yliopiston folkloristit ovat tehneet yhteistyötä.

Apulaisprofessuurin perustamisen myötä folkloristiikka itsenäistyi täysin omaksi oppiaineekseen vuonna 1992. Virkaan nimitettiin Annikki Kaivola-Bregenhøj, ja vähän myöhemmin virka muuttui täydeksi professuuriksi. Hänen aikanaan turkulainen folkloristiikka painottui yhä selvemmin kertomusten ja kerronnan tutkimukseen. Vaikka Honko oli 1990-luvulla uskontotieteen professori, hänen tutkimuksensa keskittyivät yhä tiiviimmin suulliseen eeppiseen traditioon ja kirjallisten eeposten syntyyn, ja uskontotiedettä edusti etenkin epiikan rituaalikontekstin tutkimus.

Annikki Kaivola-Bregenhøj jäi eläkkeelle 2004, ja vuonna 2006 hänen seuraajakseen nimitettiin Pekka Hakamies. Hänen aikanaan folkloristiikassa on jatkunut kertomusten ja kerronnan painotus muun muassa väitöskirjoissa, ja uutena alana opetukseen ja tutkimukseen on tullut sananlaskututkimus. Vanhan turkulaisen linjan jatkuminen näkyy siten, että usean jo väitelleen opettajatutkijan kiinnostuksen kohteena on erityisesti uskomiseen liittyvä kerronta.

2000-luvulla folkloristiikka on laaja-alainen ja nykypäivään suuntautunut tieteenala ja oppiaine. Alan opiskelijat perehdytetään sekä itämerensuomalaisen kulttuurialueen vanhoihin perinnelajeihin ja niiden tutkimukseen että nykyhetkessä meitä ympäröivien perinneilmiöiden tunnistamiseen ja analysointiin.

Folkloristiikan oppiaine juhlistaa juhlavuottaan marraskuussa järjestettävällä, suurelle yleisölle suunnatulla seminaarilla, jossa esitellään Turussa tehtävää kansanuskon ja uskomusperinteen tutkimusta.

Pekka Hakamies on folkloristiikan professori ja Pasi Enges yliopisto-opettaja.