Hiiskuttua podcast: Hei humanisti!

Hei humanisti -tapahtumassa pohdittiin, miten humanistien ääni saataisiin paremmin kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hanna-Mari Kupari haastattelee Tiina Holopaista ja Rami Mähkää. 

Podcastin tekstivastine

Puhujat:

Haastateltavana Tiina Holopainen (TH) ja Rami Mähkä (RM)
Haastattelijana Hanna-Mari Kupari (HMK)

(Alkumusiikki ja ohjelman nimi: Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan verkkojulkaisu Hiiskuttua. Hiiskuttua podcast.)

HMK: Tervetuloa Hiiskuttua podcastiin. Meillä on tänään täällä kaksi vierasta ja ajattelin että voisitte tähän alkuun esitellä itsenne.

TH: Terve vaan. Olen Tiina Holopainen ja olen nyt toiminut nyt täällä Turun yliopiston käännösviestinnän tutkinto-ohjelmassa yliopisto opettajana viimeiset kymmenen vuotta. Ja sitä ennen vierailin täällä aika ahkerasti vuosittain, kun opetin audiovisuaalista kääntämistä tuntiopettajana. Tein pitkän uran AV-kääntäjänä ja tein enimmäkseen Ylelle silloin töitä, mutta tein toki muitakin; tietokirjakäännöksiä, asiatekstikäännöksiä. Minulla on vähän tämmöinen kaksinainen ehkä kolminainenkin identiteetti, että opettaja-kääntäjäidentiteetti edelleen varmasti hyvin vahva ja sitten totta kai olen kiinnostunut myös tutkimuksesta ja teen nimenomaan audiovisuaalista kääntämisen tutkimusta.

HMK: Tervetuloa.

RM: Hei, olen Rami Mähkä, digitaalisen kulttuurin yliopisto-opettaja Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimuksen tutkinto-ohjelmasta ja me olemme osa HKT laitosta (Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos), mutta meidän yksikkömme sijaitsee Porin yliopistokeskuksessa. Tutkin somea, videopelejä, elokuvaa ja vähän kaikenlaista mediaa ja opetan näitä samoja samoja aiheita. Ja työhön kuuluu myös erittäin laajat niin kun viestintä ja YVV-velvoitteet (YVV=yhteiskunnallinen vuorovaikutusta ja vaikuttavuus) ja sen takia varmaan istun tässä pöydän ääressä nyt niin kuin Tiinakin.

HMK: Eli lämpimästi tervetuloa molemmille. No jos lähdetään näihin varsinaisiin päivän teemoihin, niin miten sanoisitte, että mitä kautta tai miten te olette kiinnostunut humanistien vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa?

RM: Kyllä se lähtee työn puolesta, eli minulla on tosiaan tuon DMK-tutkinto-ohjelman kaikki viestintä ja somet harteillani tai heitetty niskaan voisi sanoa. Tähän liittyy paljon muutakin, esimerkiksi vedän lukiolaisille somekoulutusta ja meillä käy koululaisia tutustumassa yliopistomaailmaan ja varmaan sitä kautta on tullut se, että kun täällä on myöskin kauppatieteitä ja tekniikan ihmisiä ja yhteiskuntatieteilijöitä, niin että mikä meidän humanistien merkitys on. Ja tässä on joutunut tätä itsekin monta kertaa pohtimaan. Kyllä humanisteja tarvitaan ja he eivät näy tarpeeksi tällä hetkellä.

TH: Minä olen löytänyt itseni aika usein jo opiskeluaikoina ja sitten toimiessani kääntäjänä, erilaisista porukoista, joissa heräteltiin keskustelua ja pyrittiin ajamaan myös muutosta kulloinkin sen hetkisiin ongelmiin. Tässä sitä nyt sitten taas mennään. Alun perin lähti tämä Hei humanisti -keskustelutilaisuuksien järjestämisen ajatus siitä, että Hiiskuttua-lehti kysyi aiheita teemanumeroihin ja ajattelin silloin, että juuri niin kuin Rami sanoit, että humanistien ääni voisi kuulua enemmän. Ei se nyt ihan täysin äänetön olekaan, mutta se voisi kuulua enemmän juuri semmoisissa aihepiireissä, joita ei ehkä helposti mielletä humanistisiksi aiheiksi, kuten talous ja teknologia ja niiden kehittäminen ja sen suuntainen politiikka ja miksei myös puolustuspolitiikka.

Koska olen Kieli- ja käännöstieteiden laitoksen YVV-työryhmässä, niin ehdotin sitä ja se katsottiin mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi aiheeksi ja sain sitten tosiaan Ramiltakin heti positiivisen vastauksen ja tosi nopeasti tuli sitten neljä ihmistä tiimiin, joka sitten järjesti tämän ensimmäisen keskustelutilaisuuden.

Ja siinä oli se ensin se ajatus, että ehkä on huono ehdottaa tämmöistä, että mikä on humanistien anti nykymaailmassa Hiiskuttua-lehteen ilman että humanistit on ensin päässyt keskenänsä juttelemaan aiheesta ”mitä me ajattelemme ja mitä voisimme juuri täällä Turun yliopistossa tarjota”. Tämä oli yksi lähtökohta ja tarkoitus on kyllä laajentaa tätä ja jatkaa näitä keskusteluja.

RM: Joo, tuo oli erinomaisesti sanottu Tiina että meidän humanistien pitää keskenämme pohdiskella, että mitä se voisi olla. Humanistithan puhuvat paljon keskenään ja jotkut eivät vaikene koskaan, mutta pohtia, miten sitä pääsisi myös ulospäin tuomaan esille. Tämä ei ole mikään kritiikki. Mutta joka tapauksessa pitäisi pohtia mikä se anti on ja miten sitä saisi yhteiskunnan eri sektoreille, missä humanistit ei vielä näy. Varmasti on paljon annettavaa, niin tämä on ehdottomasti tässä päämääränä.

TH: Kyllä ja aika paljon olen itse törmännyt siihen, että esimerkiksi teknologian kehittäjät sanovat, että tulkaa tänne ja onhan siellä myös kielitieteilijöitä mukana ja kaikkea muuta, mutta että siihenkin minulla on yksi näkökulma, jota voisi ehkä vahvistaa siinä, että minkälaista se yhteistyö voisi olla, kun kehitetään esimerkiksi teknologiaa.

HMK: Teitä oli siinä neljän hengen tiimi niin löytyikö teillä jo vahva konsensus siitä, miten lähdetään tätä tapahtumaa rakentamaan vai oliko siinä jo eri näkökulmia, että mihin suuntaan Hei humanisti lähtee?

RM: No kyllä aika nopeasti syntyi se konsepti, eli ensin oli ajatuksena, että saisiko sen ympättyä laitoksen tutkijapäivään, ja otetaan myös kielten laitos mukaan.  Sitten todettiin, ettei tapahtuma oikein sovi näihin yhteyksiin eikä humanistipäiväänkään. Aika nopeasti minä ainakin ajattelin, että menemme julkisesti framille.

Porin yliopistokeskuksessa on ollut pitkään ”science goes kapakka” -tapahtuma. Siellä on tutkijat puhumassa baarissa kenen tahansa paikalle sattuneen edessä omasta tutkimuksestaan ja keskustellaan. Nämä ovat olleet menestyneitä, aina on ollut baari täynnä. Ehdotin mallin siirtämistä Porista Turkuun ja näin päätettiin tehdä. Olimme ravintola Koulussa ja varasimme kuuluisan ”historian luokan”.

TH: Minulla ei oikeastaan mitään lisättävää tuohon. Mielestäni meillä oli ihan loistava henki alusta asti ja palloteltiin kyllä joitakin ideoita ja sitä että mikä se ensimmäinen foorumi on. Mutta alunperinkin on ollut ajatuksena se, kun olemme keskenämme kohdanneet, niin sitten mietitään sitä, että mitkä ovat ne foorumit, joissa näymme ulospäin ja kenelle ja mitä. Ehkä on hyvä kartoittaa jossain vaiheessa myös se, että no missä jo näymme ja keille ja sitten että missä on puutteita.

RM: Joo tässä innostusta kuvastaa myös se, kuinka nopeasti kaikki polkaistiin käyntiin, ihan viikoissa ja se konsepti eli koko ajan, kun mietimme keitä saa mukaan tällaisella aikataululla, koska ihmiset on kiireisiä ja niin poispäin. Saatiin tähän vielä onneksi todella asiantuntija ja tämmöinen huippu keskusteluvetäjä, työelämäprofessori Riitta Monto, joka suostui heti mukaan. Sekin kertoi paljon. Hän oli heti mukana tässä ja samaten oli hienoja panelisteja keskustelemassa. Yksi kieltäytyminen tuli, johtuen siitä, että hän oli Euroopassa matkoilla. Kaikki muut tulivat.

TH: Kyllä, se on ollut kauhean rohkaisevaa tässä, että vastakaikua on tullut heti – se intuitio tavallaan. Tai ehkä ei pelkästään intuitio, vaan olihan siitä merkkejä, että on laajemminkin tämä käsitys hyvin vahvana, että humanistien äänien olisi hyvä kuulua enemmän vielä.

HMK: Joo, jos me mennään syvemmälle siihen, että miksi, miksi se humanistien ääni pitää kuulua ja missä tarkalleen vielä pitää kuulua ja missä se on jo kuulunut. Niin mitkä ovat tärkeimmät perusteet sille, miksi tätä työtä tehdään?

TH: Ehkä vaikea vastata siihen, että missä se jo kuuluu tai ei kuulu, muuta kun ehkä siinä, että juuri esimerkiksi talous ja semmoiset aihepiirit, joihin ei ehkä liitetä perinteisesti humanistista näkökulmaa, niin siellä voisi kuulua ja nimenomaan just siksi.

Mun nähdäkseni humanisteilla on parhaimmillaan ja omimmillaan kyky tarkastella ja valmiuksia tarkastella kokonaisuuksia, suuria laajempia yhteyksiä. Ajattelen, että tämä kyky ja valmius tulee sieltä, että me kiinnitämme huomiota asioiden merkityksiin. Etsitään tarkoituksia ja merkityksiä ja tämä oikeastaan pakottaa katsomaan asioiden ja ilmiöiden laajempia yhteyksiä.

HMK: No tuliko tämä ilmi siellä tapahtumassa? Oliko siellä perusteluja ja monialaista asiantuntemusta ja syvällistä pohdintaa?

TH: Sitä on ehkä vaikea tässä vaiheessa sanoa, ainakaan nyt kun siitä on jo jonkin verran aikaakin. Ja osa siitä keskustelusta oli myös niissä pienryhmissä, enkä tiedä mitä kaikkea siellä on tullut ja sitten siinä oli se paneelikeskustelu, ja jokainen tarkasteli asioita eri näkökulmista. Että sellaista vuoropuhelua ei syntynyt vielä, mutta en ole siitä ollenkaan huolissani, sillä tämä oli alku ja tästä se lähtee. Tämä oli ponnahduslauta. Mikä sun ajatus on tässä Rami?

RM: Olen samaa mieltä ja oli myös selvää näissä kaikkien näiden tutkijoiden aiheissa, että jos usein ajatellaan, että humanistit tutkivat tämmöistä triviaaleja tai marginaalisia aiheita, mutta tuolla tutkijoiden aiheina oli muun muassa kriisiviestintää, kestävää kehitystä, luontokysymyksiä ja kaikkea tällaista. Itse asiassa todella konkreettisia kysymyksiä yhteiskunnassa ja niin kuin aikaisemmin sanoit, että humanistien ääni ei kuulu sellaisissa keskusteluissa, jonne humanistit olisivat oikeasti tervetulleita. Mutta he eivät vielä ole siellä ja minusta tuntuu, että verkostoituminen ei ole yhtä luonnollista kuin vaikkapa teknologian ja liiketalouden alalla mennään luontaisesti yhteen, koska ne toimivat yhdessä. Myös humanistit kuuluisivat sinne, kuten Tiina aikaisemmin viittasikin.

Aina kun juttelee vaikka tekniikan ihmisten kanssa, että miten meillä tutkitaan vaikkapa teknologian käyttöä ja somea ja tämmöistä, niin pari diplomi-insinööriä sanoivat, että ”minä haluan teille opiskelemaan, kun jään eläkkeelle. Tuo on niin mielenkiintoista ja tärkeää, eikä tuota tule ajatelleeksi sillä tavalla kuin te ajattelette, miten merkityksellistetään asioita ja näin poispäin.” Juuri tässä olisi se humanistien tärkeä anti keskusteluihin. Mainio esimerkki on vaikka maanpuolustus. Siihenkin kyllä varmasti humanistilla on paljon sanottavaa – miten ihmiset kokevat tämmöisiä asioita kuten asevelvollisuus ja näin poispäin. Ja vaikka he tietävätkin varmasti jo itsekin paljon näistä, mutta kuitenkin erilainen näkökulma. Verkostuminen ei tapahdu luontaisesti, niin kuin tosiaan niin sanotuilla kovemmilla yhteiskunnan aloilla.

TH: Jonkun verran on esimerkiksi taiteen tutkijat mennyt tuonne bisnesmaailmaan ja tällaista, että hyviä esimerkkejä on kyllä olemassa, että niitä voisi kaivaa vähän paremmin esillekin. Mutta vielä tuosta humanistien näkökulmasta: mikä nähdäkseni on ominta humanistista näkökulmaa on myös se, että me tarkastelemme ilmiöiden vähemmän ilmeisiä piirteitä, tämmöisiä implisiittisiä näkökohtia kuten arvoja ja uskomuksia ja ja toki sitten myös tämmöisiä sosiaalisia normeja ja käytänteitä ja ajattelutapoja ja kaikkea tällaista. Näiden onkiminen erilaisista materiaaleista ja esimerkiksi jostain talouspoliittisesta keskustelusta ja niitä voisi peilata erilaisiin talousteorioihin ja näin. Tämä voisi olla yksi lähestymistapa ja hedelmällinen anti erilaisiin keskusteluihin, yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Silloin kun puhuttiin muistaakseni myös siellä keskustelutilaisuudessa siellä paneeli- ja yleisökeskustelutilaisuudessa, niin ei riitä se, että esimerkiksi lähettää jonkun mielipidetiedustelun tai kolumnin johonkin lehteen vaan pitäisi olla just näitä kontakteja päättäjiin ja sitä kautta pyrkiä myös vaikuttamaan. Mutta siis se on tärkeää, mikä tuli siellä keskustelutilaisuudessa esille, että osa kokee että heistä on arvokasta se, että he ovat yhteydessä yliopiston ulkopuolisiin oman alansa edustajiin ja se on hyvä. Ei tässä kukaan halua ylhäältäpäin määrätä, että minkälaista ja minkälaisista teemoista pitäisi tätä niin sanottua YVV-toimintaa tehdä.

RM: Joo, tosiaan tämä yhteiskunnallinen vaikuttaminen – meidän humanistien pitää myös pohtia niitä tapoja, miten me teemme tätä. Varmasti stereotypia on monella ei-humanistilla, että humanisti on automaattisesti vaikkapa talouskasvua tai markkinataloutta vastaan. Eli myös meidän pitää lähestyä tällaisia välittömästi yhteiskuntaan vaikuttavia aloja kuten talous, yhteistyön hengessä ja rakentavassa hengessä. Kriittisyys kriittisyyden vuoksi ei auta kyllä yhtään mitään. Se ainoastaan auttaa meitä edelleenkin pysymään näistä keskusteluista ulkopuolella.

Mutta ajatellaan että miksi tämä on tärkeää, niin tässä on omasta yhteiskunnallisesta edunvalvonnasta myös kyse. Niin kuin on varmasti huomattu, että yhteiskunta valitettavasti on menossa koko ajan kovempaan suuntaan: leikataan eri puolilta ja niin poispäin, Niin jos humanisti ei kuulu eikä näy missään, niin ei se ainakaan auta sitä että valtio panostaa meihin taloudellisesti enemmän, mikä olisi kuitenkin varmasti meidän toive ja yhteiskunnallisti toivottavaa ja tärkeää.

Mutta tosiaan tämmöinen oman edun valvonta, siihen kannustan humanisteja. Näkykää ja vaikuttakaa, sillä mitä enemmän me olemme tuolla tekemässä muiden kanssa hommia, niin sitä tärkeämmäksi meidät koetaan.

TH:

Joo, tämä oman edun valvonta, allekirjoitan sen ilman muuta ja sitten vielä haluaisin tähdentää sitä, että vaikka nämä humanistien näkökulmat, mainitsemani arvot ja uskomukset ja muut, ovat hirveän vaikeasti määriteltäviä asioita, niin se ei tarkoita sitä, etteivät ne ole merkityksellisiä. Itse asiassa ihan valtavan tärkeitä ja tämä pyrkimys tämmöiseen kokonaisvaltaiseen tarkastelutapaan ja siihen että jaksaa katsoa asioita yhtäältä, toisaalta, kolmelta ja vielä neljältäkin suunnalta, niin se on aivan hirvittävän tärkeätä tänä päivänä. Se on itse asiassa se, joka kokoaa yhteisöjä yhteen, että on muitakin näkökulmia kuin vaan se, että mitataan jotain tiettyä asiaa hyvin eksaktisti tai kehitetään jotain tiettyä laitetta, jotta voitaisiin hyödyntää jotain tai kontrolloida ja valvoa tai muuta. Tai että sillä tavalla pystytään hankkimaan paljon rahaa. Eiväthän nämä ole mitättömiä asioita, en tarkoita sitä, enkä halua missään tapauksessa mustavalkoisesti katsoa näitä asioita. Mutta siis se, että jos meidän ainoat arvot ovat ne, millä voidaan hyötyä muista ihmisistä, luonnosta ja muusta ja muut arvot on alisteisia tälle, niin sitten me olemme aika huonolla tiellä.

On paljon sellaisia näkemyksiä, joihin törmää nykyisin, esimerkiksi psykiatri, aivotutkija ja tieteen filosofi Iain McGilchrist, joka mielenkiintoisia asioita esittää, niin hänen yksi teesinsä, aika uskottava teesi on se, että varsinkin länsimainen kulttuuri on hyvin hyötyä korostava ja sen pitäisi olla just toisin päin. Kyky hyödyntää asioita on erittäin tärkeätä, mutta että sen pitäisi olla alisteista tämmöiselle niinku arvokeskustelulle.

RM: Joo, todella hyvin sanottu. Niin kuin aikaisemmin viittasin, niin minusta näyttää, että se on nyt aika toisin päin, tosiaan hyötyajattelu ja tehokkuus on pääasia ja sitten mitä jää jäljelle, on vaan enemmän jo toisarvoista. Olen Tiinan kanssa samaa mieltä että se pitäisi lähteä arvoista ja ihmisten sosiaalisuudesta ja pärjäämisestä ja hyvinvoinnista liikkeelle ja se, miten se toteutetaan on sitten seuraava kysymys. No nyt tuntuu, että se toteuttamistapa ja sen tehokkuus on tärkeämpi ja kaikki muu on toissijaista, että se valitettavasti on ollut pitkään nähdäkseni, nimenomaan länsimaissa on näyttänyt olevan tällaista.

HMK: Mistä te olitte vastuussa Hei humanisti -tapahtumassa?

TH: Minä katson, että me toimimme tiiminä ihan tosi hyvin ja saumattomasti. Ja se hieno juttu oli siinä, että kun se perustui vapaaehtoisuuteen, minun ymmärtääkseni ainakin, niin jokainen teki sitä, mikä tuntui itsestä luontevalta ja sitten ne natsasivat aika hyvin yhteen. Korostaisin sitä tiimin yhteistyötä, että se ei ole hirveän tärkeätä, että kuka teki mitäkin.

RM: No ihan samaa mieltä, mutta kyllähän tässä pitää antaa tunnustus sinne mihin se kuuluu, eli Tiinahan tässä oli se primusmoottori ja aktiivinen. Minuun otettiin yhteyttä siksi, että olen tosiaan HKT-laitoksen viestintäryhmän puheenjohtaja. Kyllä se oli selvä heti, että tähän lähdetään mukaan ja sitten mietittiin kokoonpanoa, eikä haluttu hirveän isoa ryhmää. Päädyttiin neljään, eli molemmilta laitoksilta kaksi ihmistä. Ketään ei jouduttu väkisin raahaamaan, vaan kaikki olivat vapaaehtoisia ja aika vilkkaasti kaikki sitten tapahtui, vaikka kaikille oli kiireinen kevät – graduja ja tenttejä tarkastettavana. Kevät ei ole missään nimessä ideaali aika alkaa tekemään tämmöistä, mutta se kertoo kaiken, kuinka tehokkaasti se hoidettiin ja kuinka hienosti se meni.

TH: Joo ja nimenomaan se, että ei päätetty siirtää sitä syksyksi, vaan että ”nyt on draivi päällä ja tehdään se” ja mielestäni se onnistui siinä mielessä ihan loistavasti. Sen lisäksi mitä Rami sanoi, että miten helposti saimme panelistit, niin paikalla oli mielestäni ajankohtaan nähden tosi mukavasti ihmisiä. Olin lopulta oikein tyytyväinen siihen osallistujamäärään. Ja myös siihen, että ihmiset olivat sitä mieltä, että syksyllä on hyvä jatkaa, että tämä oli tämmöinen käynnistys.

RM: Samaa mieltä, että vaikka alussa vähän tuntui, että onko nyt ihan pakko saada tähän kevääseen, mutta se päätettiin tehdä. Ja samaa mieltä siitä tapahtumasta, että ravintola Koulun historialuokkaan tuli tosi paljon porukkaa ja ajattelin jos olisi ollut enemmän, olisi voinut happi loppua, kun oli tosi lämmin päivä, vaikka se kestikin vain tunnin se tilaisuus, niin mielestäni oli juuri sopivasti ihmisiä ja kaikilla oli mukavat istumapaikat ja niin poispäin. Todella menestynyt juttu oli ja totta kai lähdetään siitä, että syksyllä tehdään sama vaikka Turun Hansa-korttelin torilla tai kauppatorilla, isommalla estradilla. Kuitenkin että siinä tulee enemmän sitten yleisöä. Nyt huomasin, että varmasti markkinoinnin kauttakin oli pääosin humanistitaustaisia ihmisiä. Tosiaan tavoitteena on niin kuin olympialiikkeellä, eli kovempaa ja korkeammalle ja nopeam… ja hyöty ajatteluun.

TH: Ei välttämättä nopeammin [naurua]

RM: Taas tuli hyötyajattelua… [naurua] ei välttämättä.

TH: Niin sehän se juuri on, että että humanisteille tyypillisempää ehkä on tai parhaimmillaan on se, että pysähdytään katsomaan vähän sitä, että no missä nyt mennään ja että onko tämä suunta nyt järkevä ja kenen kannalta se on järkevä ja kuka sen määrää, että mikä on järkevää? Mutta joo, minä palaan aina uudestaan tähän kokonaisuuksien katsomiseen ja tämmöiseen. Mutta joo, ja sitten muistaakseni sinä Rami ehdotit joskus aikaisemmin keväällä sitä, että voidaan tuonne kirjastoonkin mennä. Siellähän on myös niitä keskustelutilaisuuksia, että tarkoitus on tosiaan näkyä vähän uloskin päin. Mutta nyt oli kyllä ihan kohdennetusti markkinoitu vaan Turun yliopiston humanisteille tätä tilaisuutta, ilman, että olisi erikseen suljettu pois ketään muutakaan, mutta ei satsattu siihen laajempaan markkinointiin sen kummemmin.

RM: Joo, sehän on aina kun tapahtuman järjestää, niin siinä on kaksi painajaisskenaariota. Toinen on se, että sinne ei tule ketään ja toinen, että tulee ihan liikaa ihmisiä. Ja tänne tuli nyt sitten tosiaan meidän onneksemme sopiva määrä, riitti happi siihen tilaan ja oli hienoa, että oli tuttuja naamoja elikkä oli mennyt tutuille tutkijoille tieto ja oli tuntemattomia naamoja. Se oli hyvä merkki, että markkinointi on kohdentunut hyvin, sekä tuttuihin että tuntemattomiin, mutta humanistit tässä oli lähtökohtaisesti kohteena.

TH: Joo semmoisen huomion olin tekevinäni siellä, että kieli ja käännöstieteiden laitokselta oli huomattavasti vähemmän ihmisiä, vaikka samalla tavalla kuitenkin tiedotettiin tästä tapahtumasta. Sitä on vaikea sanoa tässä yhtäkkiä, että mistähän se sitten johtuu ja tämä oli vaan yksi tilaisuus, mutta täytyy kiinnittää siihen huomiota sitten syksyllä, kun tiedotetaan enemmän.

Mutta jos ajattelen sitä että tulevaisuutta niin, että mikä minun visio on tästä liikkeestä, että mikä on se syksyn tilaisuuden ajatus, niin että siinäkään ei olisi järjestäjätiimin taholta mitään tarkempia tavoitteita määriteltynä, vaan että ne tavoitteet syntyisi siitä yhteisestä keskustelusta ja että ylipäätään halutaan jatkaa niitä keskusteluja, niin halutaan jatkaa nimenomaan sen takia, että ne sinne paikalle tulevat ihmiset ovat sitä mieltä, että ”joo me halutaan jatkaa ja me pidetään näitä ja näitä ja näitä asioita ainakin tärkeämpinä” ja sitten katsotaan että ketkä haluaisi tehdä jotain yhdessä.

Löysästi ilmaan heitettyjä ajatuksia nyt tässä, mutta en toivo mitään yhden pienen tiimin vetämää rekeä. Jos se onnistuu ja ihmiset pitää tätä yhteistä teemaa tärkeänä ja sieltä löytyy yhteisiä projekteja niin emme voi ennustaa etukäteen mitä sieltä tulee, voi tulla ihan mitä vaan.

RM: Totta. Olen myös miettinyt tuota, että tätä ei voi pyörittää neljän hengen porukan vetämänä kovin pitkään. Jos tämmöinen vastaava tilaisuus järjestettäisiin, niin toivottaisiin vähän isompaa mittakaavaa. Pelkästään se, että ne neljä keksitään, ketkä sinne tulisi puhumaan, se jo itsessään on paljon vaikeampaa kuin luulisi olevan.

Mä ajattelin tämmöistäkin malli, että jos edellisestä panelisteista velvotettaisiin jokainen heistä etsimään uusi keskustelija. Saataisiin levitettyä askel askeleelta suuremmaksi sitä piiriä. Neljä ihmistä tästä tiedekunnasta on kuitenkin tosi vähän, eli voisi pikkuhiljaa saada kasvatettua porukkaa ja se on totta kai tärkeätä, ettei siitä tule kenellekään mikään riippakivi. Se on vapaaehtoista ja hyvällä mielellä tehtyä juttua, koska jos se on pakotettua, niin se näkyy varmasti myös lopputuloksessa.

TH: Joo ja tän pitäisi olla nimenomaan juuri semmoinen juttu, ei mikään projekti, jossa on tietty hyvin tarkkaan määritelty tavoite ja sitten tämmöinen teknokraattinen, mahdollisimman tehokas toteutustapa, vaan nimenomaan orgaaninen. Tuokin sinun ideasi on mielestäni tosi hyvä. Voisi ajatella, että me pitäisimme huolta siitä, että se koko porukka pääsee juttelemaan keskenään vielä enemmän kuin siellä ekalla kerralla, eli se ei olisi edes tämmöistä paneelivetoista. Me voimme ihan hyvin kutsua sinne aina paneeli, mutta että se olisi rajattu tarkemmin vielä se paneeliaika ja enemmän painotettaisiin sitä kaikkien ihmisten keskeistä pöytäkeskustelua ja voidaan ehkä vaihtaa pöytiä ja tämmöistä.

HMK: Tuleeko teille speed dating sitten seuraavaan tilaisuuteen?

TH: Niin voi kaikkia tämmöisiä ajatuksia ehdottaa sitten paikalla olijoille. Sekin että emme me määrää. Mutta on hyvä jotain konsepteja tarjota.

RM: Ja totta kai meidän lopullinen tavoitteemme on oma televisio-ohjelma.

[Naurua]

RM: Juuri ennen lauantaisaunaa, tämmöinen Hei humanisti, talkshow-henkinen, missä raflaavasti kävellään mikrofonin kanssa ja jutellaan ihmisten kanssa, studio-orkesteri ja massiivinen miljoonayleisö. Tää on tietysti meidän lopullinen tavoitteemme.

HMK: Tuleeko tästä humanistien oma Slush-tapahtuma sitten?

[Naurua]

RM: Se olisi aika hyvä.

HMK: Ulkomailta lennetään sinne keskustelemaan.

RM: Minulle sopii kyllä, kaikki konseptit käy. Toi oli hyvä idea, pistän korvan taakse.

HMK: No jos te mietitte tätä kokonaisuutta, niin mikä oli kaikista paras anti, minkä tämä tilaisuus toi?

TM No minä ehkä sanoinkin sen, että minulle riitti ja olin erittäin iloinen siitä, että paikalle tuli niin paljon väkeä. Me saatiin helposti ihmisiä ja se, että ihmiset oli sitä mieltä, että ilman muuta kannattaa jatkaa. Juuri sitä minä toivoin parhaimmillaan ja se toteutui.

RM: Samaa mieltä. Minä jotenkin olin vaistoavani niistä ihmisistä ehkä patoutunutta intoa ja intohimoa päästä puhumaan näistä asioista ja avata keskustelua. Kuten viittasin aikaisemmin, että näistä humanistit juttelevat varmasti keskenään sekä työpaikan kahvipöydässä että vapaa-ajalla, niin tuntui, että ihmiset haluaisivat sanoa enemmänkin. Mutta ensi kerralla sitten lisää, tämä oli tärkeä ensimmäinen askel ja varsinkin jos tulee osa samoja ihmisiä niin varmasti nyt he ovat valmiimpia sanomaan enemmän asioita.

Tämmäöisissä tilaisuuksissa keskustelun olisi voinut antaa jatkua, mutta me lähdimme tiukasta aikarajauksesta liikkeelle, että se pysyy sen osalta kasassa. Näen samoin kuin Tiina, eli kyllä siitä näkyi semmoinen ihmisten halu ja innostus.

HMK: Jäikö siellä tilaisuudessa jotain sanomatta? Oliko semmoinen fiilis, että ihmisillä olisi jotain mitä haluaisi sanoa, mutta ei julkisesti uskallettu tuossa tilaisuudessa tuoda esille? Oliko patoutuneita puheenvuoroja jostain aiheesta, mitkä jäivät vielä piiloon?

RM: Ei ehkä niin, mutta huomasin että siellä oli joitain henkilöitä, jotka olisivat ehkä halunneet sanoa enemmän ja ehkä vähän kärjekkäämmin, miten hän näkee humanistien selvästikin liian pienen roolin yhteiskunnassa. Mutta toisaalta myös tiedostivat, että formaatti oli ajallisesti tiukkaan rajattu.

Itse asiassa toivottavasti jäi paljon sanomatta ääneen, koska ne jäävät sitten ensi kertaan.

TH: Juuri näin.

HMK: Mitä tilaisuuksia jatkossa? Mihin kaikkeen tätä pitää laajentaa? Tässä on ollut paljon hyviä ajatuksia, mutta mikä on se seuraava konkreettinen askel, jonka Hei humanisti ottaa?

TH: No varmaan syksyllä sitten taas tiimin kanssa kokoonnumme ja sitten lähdetään katsomaan sopivaa aikaa ja varaamaan tilaa ja miettimään sitä, että onko minkälaisia eri konseptimahdollisuuksia ja missä se keskustelu voisi olla? Haluammeko me jo nyt mennä juuri torille tai kirjastoon, tai…

RM: Joo, minusta tuntuu, että tässä kannattaa ottaa niitä resursseja käyttöön, mitä meillä on, eli molempien laitosten viestintätyöryhmät, että onko siinä porukassa ideoita ja ja näin poispäin. Ja jos molemmille puolille tulisi vaikka kuudesta kahdeksaan ihmistä lisää miettimään ihan vaan lyhyesti, mitä ideoita voisi tulla. Emme ole tekemässä tätä siksi, että meistä tulisi tähtiä vaan teemme tätä Turun yliopiston humanisteille, eli on myös luontevaa pyytää ideoita ja apua siihen.

HMK: Ajatteliko laajentaa sitten myös semmoisia johonkin kutsuvierasjoukkoon, että olisiko tarpeen kutsua joku puolustusvoimista mukaan tai joku puolustuspolitiikasta vastaava tai mitä näitä nyt oli, mitä sanoitte alussa, missä humanistit ei näy vielä?

TH: Minä voin hyvin kuvitella jonkun sellaisen tilaisuuden, johon me kutsuttaisiin vaikkapa nyt puolustusvoimista joku edustaja. Se ehkä edellyttäisi sitä, että tilaisuuden teema olisi sen suuntainen. No ellei siellä sitten olisi esimerkiksi kolme panelistia, jotka juuri näistä ei-perinteisistä humanistisista näkökulmista puhuisivat ja sitten humanistit tulisivat mukaan siihen keskusteluun. Se ei ole huono ajatus.

RM: Joo teema varmasti ratkaisee paljon. Ja en minä itse näe mitään ongelmaa teemassa kuten vaikkapa humanistinen näkökulma talouteen ja kysyä vaikkapa istuvaa ministeriä, jos hän ehtisi tulla. Sen voi ajatella, että me otamme yhteyksiä ulospäin, mutta mielestäin se on onnistunut vielä paremmin, jos meille ruvetaan soittelemaan tuolta jostain ulkopuolelta, että voisiko meiltä tulla joku mukaan johonkin. Ajattelen että se olisi onnistumisen merkki. Se on ehkä minun haaveeni tässä eniten.

TH: Joo. Jos käyttäisin nyt tätä startup-sanastoa niin että kun syntyy riittävästi pöhinää, [naurua] niin sitten ulkoa päinkin ehkä otetaan yhteyttä. Täähän on tietysti myös yksi meidän tavoitteemme kaikkien näiden TV-ohjelmien ohella [naurua]

RM: Joo ja Euroopan kiertue. Mutta mielestäni on tärkeää myös se, että tehdään omalla tyylillä. Tuossa oli ihan hauskoja viittauksia johonkin Slushiin, mutta että se ei mene tahattomaksi huumoriksi – että on jonkun toisen konsepti, jota yritetään jäljitellä, vaan pitäisi lähteä siitä, että meillä on oma ääni, oma tyyli. Me olemme valmiit osallistumaan mihin tahansa juttuun, mutta muille aloille luontevampi juttu ei palvele meidän asiaamme, jos olisimme pikemminkin matkijoita.

TH: Kyllä. Kannatan tätä omaa ääntä, että ei mitään tämmöistä markkinahenkistä pöhinää. Se pöhinä syntyy sitten ihan luontevasti siitä, että olemme oikealla asialla ja että se alkaa herättää ihmisten kiinnostusta. Minä uskon siihen, että myös monet muiden alojen ihmiset ovat aivan samaa mieltä, että tarvitaan enemmän arvokeskustelua esimerkiksi. Tai sitä, että katsotaan asioita vähän useammasta näkökulmasta, kun vaan esimerkiksi hyöty- tai tehokkuusnäkökulmasta. Tämä ei ole mitenkään pelkästään humanisteille tyypillistä.

RM: Joo, erittäin tärkeä kohta, eli ei myöskään saa antaa semmoista mielikuvaa, että me haluamme jotenkin ylhäältä sanella, mikä on yhteiskunnassa pielessä. Missään nimessä ei mennä sormi pystyssä kertomaan, miten asioiden pitäisi olla, vaan tuoda oma ääni ja oma panos yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun, sitä tässä haetaan.