Historiallisten vertailujen etiikkaa ja politiikkaa

Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama kansainvälinen tutkijaverkosto Narrative and Memory: Ethics, Aesthetics, Politics (2017–2019) järjesti ensimmäisen symposiuminsa Tallinnassa 17.–19.3.2017. Tapahtumassa esiintyi noin 60 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Symposium pureutui ajankohtaisiin ajallisuutta koskeviin kysymyksiin.

Verkoston tapaamisessa korostui muistamisen dynaaminen, luova ja tuottava luonne. Muistamisessa ei ole kyse vain menneisyyden representoimisesta tai mieleenpalauttamisesta vaan myös intersubjektiivisen todellisuuden muovaamisesta. Muistaminen tapahtuu aina nykyisyydestä käsin, ja se on kulttuurisesti välittynyttä.

Verkoston ydinkysymykset koskevat menneen, nykyisen ja tulevan suhdetta. Miten kertoa menneisyyden traumaattisista tapahtumista tavoilla, jotka tekevät oikeutta niiden uhreille mutta samalla auttavat nykyisyyden ihmisiä elämään tässä ajassa ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta?

Kulttuurisilla kertomuksilla on keskeinen rooli maailman jäsentämisessä, ja nykyisten poliittisten kehityskulkujen hahmottamisessa erilaisilla historiallisilla vertailuilla on suuri merkitys. Hahmotamme maailmaa suhteuttamalla asioita toisiinsa – vertailemalla, mikä tarkastelun kohteena olevassa tapahtumassa tai tilanteessa on erilaista ja samanlaista suhteessa johonkin tuttuun.

Symposiumin läpi kulkevaksi juonteeksi muodostui kysymys siitä, milloin historialliset vertailut lisäävät ymmärrystä ja milloin ne vaikeuttavat tai hämärtävät sitä. Kysymys vertailemisesta on vahvasti esillä nykyisessä poliittisessa diskurssissa. Voiko Yhdysvaltojen nykyistä äärioikeistolaista liikehdintää verrata fasismin nousuun 1930-luvun Euroopassa? Voiko holokaustia ja stalinistisia vainoja verrata toisiinsa? Mitä termejä tulisi käyttää? Symposiumissa vahvoja tunteita herättivät varsinkin keskustelut Itä-Euroopan muistikulttuureista ja sellaisten kiistanalaisten termien käyttö kuin ”neuvostoholokausti” (Soviet Holocaust).

Missä määrin ja millä tavoin oman aikamme historialliset tapahtumat ovat ainutkertaisia ja ennen näkemättömiä ja missä määrin ja millä tavoin niitä voi mielekkäästi tulkita esimerkiksi nationalismin, fasismin ja rasismin väkivaltaisten traditioiden kontekstissa?

Verkoston keskeinen hypoteesi on, että taiteilla on potentiaalia kehittää rakentavia ja hienosyisiä historiallisen vertailun muotoja, joissa rinnakkain asettaminen ja vertailu eivät merkitse samaistamista ja erojen unohtamista. Kohtasimme yhä uudelleen kysymyksen yleistysten ongelmallisuudesta ja tarpeen arvioida kussakin spesifissä tilanteessa erikseen, milloin historialliset analogiat ovat hedelmällisiä ja valaisevia, milloin taas yksinkertaistavia ja sokeuttavia.

Hanna Meretoja on yleisen kirjallisuustieteen professori ja humanistisen tiedekunnan varadekaani. Hän johtaa tutkimuskeskusta SELMA: Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory ja (yhdessä Eneken Laanesin kanssa) kansainvälistä tutkimusverkostoa Narrative and Memory: Ethics, Aesthetics, Politics (2017–2019).