Humanismin ihmismuottia purkamaassa

Posthumanistisella käänteellä viitataan siihen, miten aikamme tieteellinen, bio-teknologinen ja tietoteoreettinen kehitys asettaa käsityksemme ihmisyydestä kyseenalaiseksi. Valistusajan humanistiseen maailmankatsomukseen juurtuva ymmärryksemme ihmisyydestä on siis käymässä vanhaksi, mutta kuka tämä ihminen on?

Ihmiset lajina ja käsitys ihmisyydestä ovat kaksi eri asiaa, eivätkä kaikki ihmislajin edustajat aina mahdu ihmisyyden muottiin. Länsimaille tyypillisen dikotomisen ajattelumallin myötä toiseus, eli se mitä ihmisyyden ei ajatella olevan, on vähintään yhtä tärkeää ihmisyyden määrittelemisen kannalta kuin se, mikä ihmisyydessä nähdään keskeisenä. Ihmisyyden ihanne on lajillisten toisten ohella määritelty myös erilaisten rodullisten, yhteiskuntaluokkaisten ja sukupuolellisten toisten kautta. Eri ihmisryhmiä kohtaan tehdyt hirmuteot orjakaupasta holokaustiin on perusteltu ihmisarvon rajallisella soveltamisella ihmislajin keskuudessa.

Käsitys ihmisyydestä on enemmän kuin pelkkä ihanne, ja määrittelee pitkälti sitä, kenelle asema ihmissubjektina avautuu sosiaalisena ja yhteiskunnallisena realiteettina. Kieliopissa subjekti viittaa lauseen tekijään tai aiheuttajaan. Kyky ja oikeus toimijuuteen on olennainen osa subjektiutta myös sen filosofisen käsitteen merkityksessä. Asioiden tekeminen ei kuitenkaan ole yksiselitteinen synonyymi toimijuudelle, vaan olennaista on tehtävien asioiden laatu. Astioiden tiskaaminen kotikeittiössä ei yhteiskunnassamme ole samanarvoista tekemistä pörssiyhtiön johtotehtävien kanssa. Kaikki ihmiset eivät siis aina yhtälaisesti nauti asemasta subjektina. Myöskään puhe naisten esineellistämisestä ei ole vain kansantajuista sukupuolittuneen mediakuvaston kritiikkiä, vaan taustalla toimii naisten historiallinen asema objekteina, miessubjektien omaisuutena tai näiden tekemisten ja halujen passiivisena kohteena.

Arvottava vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen välillä tarkoittaa, että kaikki ”tärkeä” tekeminen joka erottaa ihmissivilisaatiomme muista eläinkunnan lajeista tapahtuu julkisessa sfäärissä. René Descartesin kuuluisan lausahduksen mukaan myös ajattelemisen voi nähdä ihmisen olemuksellisen toimijuuden olennaisena määrittäjänä. Ihmissubjekti näyttäytyy näin ollen länsimaisen humanismin perinteessä tarkoittavan rationaaliseen päätöksentekoon toimintansa perustavaa yhteiskunnallista toimijaa – positiota, joka pitkään on ollut lähinnä valkoisten, keski-ikäisten miesten hallussa.

Posthumanistinen käänne ei siis tarkoita vain ihmiskeskeisyyden haastamista ja ihmisen ja koneen tai ihmisen ja muiden eläinlajien välisten arvottavien rajojen hälventämistä. Purettavia raja-aitoja riittää ihmislajin sisälläkin.