Itämeritutkijan loikka sisämaasta rannikolle

Itämeren suojelu on aihe, joka koskettaa Itämeren alueen kansalaisia myös sisämaassa. Sen tutkimus vaatii pitkäjänteistä työtä välillä hyvinkin haastavissa olosuhteissa.

Miksi sisämaan kasvatti tutkii Itämeren suojelua? Siinä kysymys, johon jouduin vastaamaan lukemattomia kertoja profiloiduttuani Tampereen yliopistossa työskenteleväksi Itämeri-tutkijaksi. Profiloituminen alkoi jo väitöskirjatyöni aikana: yksi Venäjän ja Euroopan välisen ympäristöyhteistyön kehityskaarta valottavan väitöstutkimukseni kohteista oli Pietarin vesisektorin modernisointi osana perinteikästä Itämeren ympäristönsuojeluyhteistyötä.

Tutkimuskohde oli kiinnostava, joskaan ei helppo. Vielä tuolloin, vuonna 2002, vesilaitoksen johtamistyyli oli neuvostotyylinen ja asetti haasteita aineistonkeruulle. Toiseksi ylin johtoporras, joka työskenteli pääjohtajan välittömässä alaisuudessa ja jonka työntekijöitä halusin haastatella tutkimustani varten, kokoontui joka aamu pääjohtajan luo kuulemaan päivän työtehtävät. Siksi haastatteluajan sopiminen etukäteen oli mahdotonta. Niinpä kyttäsin päivittäin paikan päällä, sattuisiko joku ehtimään haastateltavaksi. Puolessa vuodessa kaikki haastattelut tulivat tehdyksi ja olivat hedelmällisiä väitöstutkimuksen etenemistä silmällä pitäen; myös johtamiskulttuurin tuntemuksesta oli hyötyä tutkimuskohteen syvällisessä ymmärtämisessä.

Väitöksen jälkeen työskentelin Ulkopoliittisen instituutin koordinoimassa EU-rahoitteisessa projektissa, jossa tarkasteltiin Itämeren suojelupolitiikan onnistumisen edellytyksiä. Jatkoin saman aiheen parissa myös Suomen Akatemian tutkijatohtorin projektissani, samoin kuin sen jälkeisessä Vesi sosiaalisena ja kulttuurisena tilana -hankkeessa – vaihtelevista näkökulmista tietenkin.

Palatakseni alun kysymykseen: siksi, etteivät sisämaan toiminnot ole merkityksettömiä Itämeren ympäristön tilan kannalta – päinvastoin. Se, mitä tapahtuu Itämeren poikkeuksellisen laajalla valuma-alueella on suojelutoimenpiteiden kannalta ratkaisevassa asemassa. Emme elä 1970-lukua, jolloin Itämeren suojelusopimuksen kohteena olivat vain kansainväliset merialueet, vaan suojelusopimus ja -politiikka ulottuvat nykyisin koko valuma-alueelle.

Vaan mitäpä tuosta. Tuskin joudun Turun yliopiston Baltic Sea Region Studies -ohjelman yliopistonlehtorina perustelemaan Itämereen kohdistuvaa tutkimustani, joka luonnollisesti jatkuu ja saa uusia muotoja, uusista yhteistyökumppaneista riippuen. Uskon, että niitä löytyy rannikkokaupunki Turusta ja Turun yliopistosta.

Nina Tynkkynen on Baltic Sea Region Studies -ohjelman uusi yliopistonlehtori.