Käännösprojektista kokoelmateokseksi
Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineessa toteutettiin lukuvuonna 2020–2021 kaunokirjallisuuden käännösprojekti, jonka aikana opiskelijat käänsivät alun perin 1800-luvulla julkaistuja ruotsinkielisiä pienoisromaaneja. Teokset ovat nyt ensimmäistä kertaa saatavilla suomeksi. Projektin tuloksena on nimittäin julkaistu opiskelijoiden käännökset kokoava kokoelmateos Pienoisromaaneja (2021).
Kääntäjien ”rekrytoinnista” työnjakoon ja teosten kääntämiseen
Käännösprojektimme käynnistyi toukokuussa 2020, kun FT Eeva-Liisa Nyqvist, pohjoismaisten kielten tutkija ja kääntäjä, ilmoitti opiskelijoille mahdollisuudesta osallistua 1800-luvulla eläneiden suomenruotsalaisten naiskirjailijoiden Charlotta Falkmanin ja Maria Kraftmanin pienoisromaanien suomentamiseen. Käännettävät teokset ilmestyivät alun perin ruotsiksi, eikä niitä ole aiemmin julkaistu suomen kielellä.
Käännösprojektiin osallistui minun lisäkseni viisi pohjoismaisten kielten opiskelijaa: Ida Hallantie, Jonna Härkönen, Sanni Kankare, Mirva Löfberg ja Anniina Örn.
Tapasimme ryhmän kanssa Zoomissa ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020. Vahvistimme tapaamisessamme jo aiemmin Moodlessa sovitun työnjaon, sekä keskustelimme toimivista käytänteistä ja käyttöömme soveltuvista sanakirjoista ja -listoista. Tapaamiseemme osallistui myös Hannu Salmi, kokoelmateoksen kustantaneen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kirjallisuuteen erikoistuneen Faros-kustannuksen kustantaja.
Pohjoismaisten kielten oppiaineessa on toteutettu samankaltaisia käännösprojekteja myös aikaisemmin. Edellisen projektin käännökset käsittävä teos, Zacharias Topeliuksen Viikingin hauta ja muita kertomuksia, ilmestyi vuonna 2018.
Pienoisromaanien kääntäminen tehtiin pari- ja ryhmätyönä
Olen yhdessä Idan kanssa kääntänyt Pappilan, Anniina ja Sanni Uudenvuodenaaton ja Mirva ja Jonna Niin loppui leikkini -pienoisromaanin.
Käytössämme oli Moodle-alusta, jossa meillä oli mahdollisuus mm. vertaistukeen erilaisissa käännösongelmissa, kuten epäselvien sanojen kääntämisessä. Alustalle oli myös kerätty lista hyödyllisistä aineistoista, jotka soveltuivat teosten kääntämiseen, esim. Svenska Akademiens ordböcker ja Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Moodlessa oli myös mahdollista täydentää yhteistä sanalistaa koko ryhmän käännöstyön tueksi. Myös valmiit käännökset palautettiin Moodleen.
Kirjan esipuheen on kirjoittanut FT Heidi Grönstrand.
Julkaiseminen nimimerkin suojissa oli tyypillistä 1800-luvulla
Käännetyt teokset on julkaistu ensimmäisen kerran yli 170 vuotta sitten ajalla, jolloin suomalaista kirjallisuutta oli ilmestynyt vain vähän, ja jolloin etenkin naiskirjailijuus oli harvinaista.
Alkuperäisteosten kumpikin kirjailija lukeutuu varhaisiin naiskirjailijoihin ja kirjallisuuden tienraivaajiin, kuin myös suomalaisen kirjallisuuden kehittäjiin. Sekä Falkmanin että Kraftmanin pienoisromaanien keskeisenä teemana ovat ihmissuhteet, naisten yhteiskunnallinen asema sekä moraalisten koettelemusten käsittely, jotka olivat tyypillisiä aiheita sen ajan naiskirjailijoiden teoksissa.
Tyypillistä varhaisille naiskirjailijoille oli myös teosten julkaiseminen anonyymeinä tai pelkkää nimimerkkiä käyttäen. Teokset eivät anonymiteetistä tai nimimerkistä huolimatta olleet kuitenkaan täysin tunnistamattomia. Kirjailijat antoivatkin usein vinkkejä itsestään ja taustoistaan esimerkiksi esipuheessa, nimimerkkiä unohtamatta. Esim. Falkman julkaisi teoksensa nimimerkin ”En finsk medborgarinna”, suomalainen naiskansalainen, suojissa.
Myös Turku esiintyy niin käännettävissä pienoisromaaneissa kuin kirjailijoiden henkilökohtaisessa elämässäkin: Falkmanin Pappilassa päähenkilöt ovat viettäneet paljon aikaa Turussa, ja Kraftman oli elinaikanaan tunnettu Turkuun perustamansa ajurinliikkeen ansiosta.
Henrik Hurme (FM) on pohjoismaisten kielten kieliasiantuntija ja yksi teoksen kuudesta kääntäjästä. Tällä hetkellä Hurme työskentelee Turun kaupungin lukukoordinaattorina kaksikielisessä lasten lukutaidon edistämisprojektissa.