Kaksi uutta SELMA-keskuksen hanketta kertomuksista ja traumoista

Syksyllä 2018 SELMA: Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory -tutkimuskeskuksen piirissä on käynnistynyt kaksi uutta monitieteistä tutkimushanketta, jotka tutkivat kertomuksia ja kulttuurisia traumoja.

Suomen Akatemian rahoittama konsortio Välineelliset kertomukset: tarinankerronnan rajat ja aikalaiskriittinen kertomusteoria (PI Maria Mäkelä, TaY; PI Hanna Meretoja, TY; PI Merja Polvinen, HY) kehittää kertomuskriittistä ajattelua ja analyyttisiä välineitä, joiden avulla tutkijat, eri alojen ammattilaiset ja erilaiset yleisöt pystyvät entistä paremmin hallitsemaan tarinankerronnan läpäisemiä sosiaalisia ja tekstuaalisia ympäristöjä. Vertaamme internetissä leviäviä liikuttavia ja manipuloivia tarinoita nykykirjallisuuden keinoihin, ja osoitamme miten monilla kertomuksilla on ongelmallinen suhde identiteettiin, totuuteen, politiikkaan ja inhimillisen mittakaavan ylittäviin ilmiöihin kuten ilmastonmuutokseen. Muokkaamme kertomuksen teoriasta uusia, eri tieteenaloille ja ei-akateemisiin keskusteluihin soveltuvia lähestymistapoja tarinankerronnan varjopuoliin ja käytämme tässä työssä hyväksemme nykykirjallisuuden tarinakriittisiä teemoja ja tekniikoita.

Turun osahanke keskittyy erityisesti identiteettityön ja kerronnallisen toimijuuden kysymyksiin. Se tarkastelee kertomusten ongelmallisia käyttötapoja pohtivaa metanarratiivista nykykirjallisuutta ja mahdollisuuksia käyttää sitä uudenlaisen kirjallisuusterapian ja lukupiiritoiminnan lähtökohtana. Hanna Meretojan johtaman Turun tiimin tutkijoita ovat Marta Cenedese, Colin Davis, Johanna Kaakinen, Päivi Kosonen, Anu Laukkanen, Maarit Leskelä-Kärki, Nena Močnik ja Jouni Teittinen.

Euroopan komission European Remembrance -ohjelma on myöntänyt rahoituksen monitieteiselle tutkimushankkeelle #NeverAgain: Teaching Transmission of Trauma and Remembrance through Experiential Learning, jota johtaa Hanna Meretoja ja koordinoi Nena Močnik. Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on tarkastella kätkettyjä vihamekanismeja, ennakkoluuloja ja normalisoituja alistamisen käytäntöjä, jotka opitaan sukupolvelta toiselle siirtyvien traumojen ja niitä ylläpitävien, usein harmittomilta vaikuttavien arkielämän käytäntöjen välityksellä. Esimerkiksi suomalaista identiteettiä hallinnut kertomus ”talvisodan hengestä” ja sisusta ei ole välttämättä aina edesauttanut suomalaisten kykyä jakaa muiden kanssa omia vastoinkäymisiä, haavoittuvaisuutta ja ”hiljaisuuden kulttuurin” perintönä siirtyneitä käsittelemättä jääneitä traumoja.

Hankkeen kumppanit Suomesta, Tanskasta, Bosnia-Herzegovinasta, Romaniasta, Saksasta, Liettuasta, Puolasta ja Italiasta tuottavat neljä paikallisten tapahtumien rypästä omissa yhteisöissään kokeillakseen kokemuksellisen oppimisen työkaluja. Tapahtumat kytkeytyvät yhteisöjen historian kannalta keskeisiin traumaattisiin tapahtumiin, kuten toiseen maailmansotaan ja holokaustiin, Bosnian sotaan ja koko Eurooppaa koskevaan pakolaiskriisiin. Hankkeessa kehitetään työkaluja, jotka mahdollistavat ylisukupolvisesti siirtyvien kollektiivisten traumojen vahingollisten seurausten kokemuksellisen ymmärtämisen ja sen hahmottamisen, miten ne aiheuttavat nykypäivään ulottuvia vihan ja koston kierteitä.

Kirjoittaja on yleisen kirjallisuustieteen professori, joka johtaa tutkimuskeskusta SELMA: Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory sekä jutussa esiteltyjä Suomen Akatemian ja EU:n rahoittamia hankkeita.