Karkkikauppa

Lauantai on Barbie-geelin tuoksua tahmasormissa ja vesivärien ilottelusotkua lastenhuoneen lattialla. Pakkaan viisi markkaa kukkaron vetoketjun suojaan, enkä malttaisi odottaa. Kun imurin ääni lakkaa, olohuone täyttyy musiikista, naurusta ja Karpon asioista. Pian mennään.

Matkaamme betoniviidakossa valkoharmaan maiseman halki. Äiti vetää Annia pulkassa, koska Anni on liian pieni kävelemään niin kauas. Minä olen jo kuusi ja minulla on rautahampaita ja toppahousujen sisässä jäntevät jalat. Sisko hihkuu, muistaa minne ollaan menossa. Räkänorot lepäävät sen hymyilevän ylähuulen päällä.

Ovi avautuu ja sulkeutuu ja tuttu taianomainen tuoksu leijailee sieraimiin. Hengitän nenän kautta keuhkot pulleiksi. Riisun pipon ja hanskat, sullon ne äidin kassiin ja astelen konkarin elkein kauhojen ja paperipussien luo.

Valinnanvaraa on hyllymetreittäin ja minulla valta ja vapaus. On edettävä suunnitelmallisesti ja harkiten. Ensimmäiset ovat ilmiselviä, niistä ei neuvotella: lakutoukkia, kolapulloja ja vaahtosieniä. Äiti hymyilee ja kauhoo Anninkin pussiin muutaman sienen. Valikoin seuraavaksi nallekarkkeja ja heitän huolettomasti sekaan kaksi kis-kistä. Salmiakkien välillä joudun punnitsemaan tarkemmin, sillä en halua liikaa mustaa, ja tiedän, etteivät markat riitä kaikkeen. Tutit ovat mukavia suussa, mutta merkkareiden sitkeydessä ja turkinpippureiden väkevyydessä on oma viehätyksensä. Seison neuvottomana hyllyn edessä. ”Ota niitä salmiakkitutteja, niistähän sinä tykkäät”, äiti sanoo, ja minä otan monta. Kun äiti katsoo muualle, ujutan merkkareita sekaan. Kielen siniseksi värjäävien tikkareiden kohdalla sydän jättää lyönnin väliin. Äiti irvistää. Annan olla.

Seuraavana aamuna paperipussi on tyhjä. Sunnuntai on isän pahanhajuista hengitystä ja äidin hiljaisuutta.

Kolmentoista vuoden kuluttua, kun joka päivä on karkkipäivä, selaan yliopistojen verkkosivuja: Valinnanvaraa on megabiteittäin ja minulla valta ja vapaus. On edettävä suunnitelmallisesti ja harkiten. En lähde lukemaan lakia Lontooseen.

Hanna Laalo opiskelee luovaa kirjoittamista ja valmistelee kasvatustieteen väitöskirjaa Turun yliopistossa.