Katsaus arkeologian proseminaaritutkielmiin 2000–2010

Proseminaarit eli kandidaatintutkielmat ovat yhä korostuneemmassa asemassa olevia opinnäytteitä. Vuoden 2011 alussa arkeologian proseminaareista Suomessa vain Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen tehtyjen tutkielmien otsikot oli löydettävissä helposti internetin kautta. Arkeologian opiskelijoiden järjestämillä Aurorapäivillä 2011 Turussa koottiin listat kolmen arkeologiaa Suomessa opettavan yliopiston, Turun, Helsingin ja Oulun 2000-luvulla tehdyistä proseminaareista.

Proseminaarien ja gradujen määrä 2000–2010

Aloitin työn selvittämällä, kuinka moni turkulaisista arkeologian opiskelijoista oli ehtinyt maaliskuuhun 2012 mennessä jättää pro gradu -tutkielman tarkastettavaksi, kuinka moni oli jatkanut proseminaarin aiheesta graduun, ketkä tekijöistä olivat sivuaineopiskelijoita, ja kuinka heidän opiskelunsa oli edennyt. Lisäksi tutkin pääainetta vaihtaneiden valmistumista.

Tietoja on vaikea verrata arkeologian opiskelijoiden maisteriksi valmistumistilastoja lukuun ottamatta muihin yliopistoihin, sillä sivuaineopiskelijoiden ja opintonsa lopettaneiden tilastointi ja jäljittäminen on yllättävän vaikeaa. Tämä johtuu sukunimien vaihdoksista, tiedekuntien vaihdoksista yms. seikoista.

Taulukko 1. Proseminaarien lukumäärä 2000–2010. Huom. HY:n proseminaarit laskettu niin, että taulukon kohta 2000 käsittää proseminaariaan 2000–2001 tehneet jne. HY:ssä on laskettu 2006–2008 työt yhteen.

Taulukko 2. Vuosina 2000–2010 proseminaarin jättäneet ja gradun tehneet. HY:n ja OY:n suhteen on selvittämättä sivuaineopiskelijoiden ja pääainetta vaihtaneiden osuus. TY:n osuus on kahtena versiona; tähdellä merkityssä mukana vain pääainegradut.

Turun yliopiston tilaston tarkastelua ja tulkintaa

Turun yliopistoon proseminaarin tehneistä 110:stä on gradunsa tehnyt maaliskuuhun 2012 mennessä 50 opiskelijaa. 110 proseminaarista 20 on sivuaineopiskelijoiden tekemiä, ja näistä 14 on kerättyjen tietojen perusteella tehnyt pro gradu -tutkielman. Yksi sivuaineopiskelijoista on myös väitellyt tohtoriksi.

Sivuaineproseminaarin tehneitä on ollut eniten mukana vuosina 2001 ja 2002, molempina vuosina neljä. Näistä kahdeksasta seitsemän on tehnyt pro gradun omaan pääaineeseensa. Neljä arkeologian opiskelijaa on tehnyt pro gradunsa vaihdettuaan pääainetta. 90 pääaineopiskelijasta 31 on jättänyt pro gradunsa arkeologian oppiaineeseen, yksi tosin Helsinkiin.

Taulukko 3. TY:n proseminaarit, pää- ja sivuaineopiskelijoiden osuudet.

Taulukko 4. TY:n proseminaarit/vuosi ja gradut / proseminaarivuosikurssi.

Taulukko 5. TY:n vuosina 2000–2010 proseminaarin tehneet, maaliskuuhun 2012 mennessä pro gradun tehneet.

Verrattaessa Turun yliopistoa Ouluun ja Helsinkiin voidaan havaita arkeologian oppiaineiden profiloituvan eri tavoin. Oulun yliopistossa, minne on tehty lukumäärältään vähiten proseminaareja, on jokaiselta vuodelta ainakin yksi ehtinyt jättää pro gradunsa tarkastettavaksi. Helsingin yliopistossa on vuoden 2005 jakson jälkeen proseminaariin osallistuneista vain yksi pääaineopiskelija jättänyt gradun. Turussa on lähes jokaiselta proseminaarivuodelta pro gradun tehneitä, mutta silti graduja on kirjoitettu yliopistoista vähiten. Kärjessä on Oulun yliopisto, jonne on tehty tarkastellulla aikajaksolla vähiten proseminaareja, mutta eniten graduja.

Proseminaarit Turussa – hakusanoista ja aiheista

Proseminaaritutkielmiin liitetyt hakusanat koostuvat yleensä käsitellystä alueesta sekä tutkitusta aikakaudesta. Varsinaisesta tutkimusaiheesta kertovat yleensä esineistöä, menetelmää tai muinaisjäännöstyyppiä kuvaavat hakusanat.

Turun yliopistoon tehdyissä proseminaareissa on yleisimpänä hakusanana rautakausi (15). Toiseksi yleisin hakusana on keskiaika (13). Yksitoista kertaa hakusanoina esiintyvät asuinpaikka/asuinpaikat, kivikausi, kalmisto/kalmistot sekä ristiretkiaika. Hakusanojen perusteella tutkimusaiheet Turussa ovat yleensä myöhäiseltä rautakaudelta ja historiallisen ajan alusta.

Tarkastellun ajanjakson kuluessa käytettyjen hakusanojen määrä on kasvanut ja ne ovat tarkentuneet. Mukaan on tullut työssä käytettyjä menetelmiä sekä poikkitieteellisestä lähestymistavasta kertovia termejä. ”Mitä” ja ”missä” on saanut yhä useammin tutkimuksissa rinnalleen kuvaukset siitä, miten työtä on tehty.

Lopuksi

Olisi ollut kiinnostavaa verrata eri yliopistoissa tehtyjen proseminaarien sekä myöhempien pro gradujen aiheita ja etsiä näin eroavaisuuksia yliopistojen väleillä. Ainakaan Turun osalta tai otsikoiden perusteella Helsingissä tai Oulussa ei ollut erotettavissa erityisiä ajallisia trendejä tai erityisen suosittuja aihepiirejä. Paikalliset tutkimuskohteet luonnollisesti näkyvät yliopistojen opinnäytteissä, esimerkiksi Turussa Liedon rautakautiset kohteet ja Oulussa kaupunkikaivaukset. Helsingissä paikallisuus näkyy aihevalinnoissa vähiten.

Kvantitatiivinen tutkimus proseminaareista sekä näiden ja pro gradujen suhteesta kaipaa rinnalleen kvalitatiivista tutkimusta. Sellainen voisi kertoa paljon enemmän yliopistojen keskinäisistä eroista ja toimia pohjana eri arkeologian oppiaineiden tutkimusta, tutkimusperinteitä sekä töiden ohjauksen eroja kartoittavalle tutkimukselle.

Riku Kauhanen
arkeologiasta valmistunut filosofian maisteri

• Helsingin yliopiston arkeologian opinnäytteet
• Oulun yliopiston opinnäytteet
• Oulun yliopiston proseminaarit ja kandidaatintutkielmat
• Turun yliopiston arkeologian opinnäytteet