Kestävää humanismia

Ennen nettiaikaa, juuri väitelleenä tutkijana, käytin melkoisen osan varallisuudestani hankkiakseni (käytetyn) kirjasarjan Great Books of the Western World, jonka 54 osaan kuuluivat muun muassa Platonin, Aristoteleen, Gibsonin, Hegelin, Newtonin, Darwinin, Freudin ja William Jamesin kootut teokset. Jotenkin ajattelin, että humanisti pärjäisi näillä tutkimusparadigmojen ja -muotien vaihtuessa.

Kirjasarjasta olikin paljon iloa, kun jäljitin ajan tai enkelien käsitehistoriaa. Erityisesti, kun yritin selvittää montako enkeliä mahtuu tanssimaan yhteen nuppineulan kärkeen, siis paikkaan, jossa ei ole tilaa. Vastaus on yksi, vaikka enkelit eivät tilaa viekään. Ne kun ottavat haltuun jonkin paikan niin täydellisesti ettei sinne muita mahdu.

Ja sitten tuli Wikipedia, alati täydentyvä ensyklopedioiden äiti, joka jätti varjoonsa kaikki edeltävät vastaavat. Vai oliko näin sittenkään? Great Books of the Western World ja sen kanssasarja Encyclopedia Britannica olivat ajateltujen, harkittujen tekstien kokoelmia, joiden sanomat saattoi ottaa vakavasti. Esimerkiksi EB:n kemiaa, filosofiaa tai Siperiaa koskevat artikkelit olivat taatusti asiantuntijoiden kirjoittamia, ja niitä saattoi pitää luotettavina. Toisin on nykyään, kun alati päivittyvä kollektiivinen tietämys on kirjaimellisesti alati päivittyvää.

Yksi esimerkki alati päivittymisestä on kurssitarjonta. Vähintään joka toinen vuosi esitetään vaatimus humanistisen koulutuksen uudistamisesta.

Kateeksi käy sellaisia konservatiivisia oppiaineita kuten filosofia tai kemia.

Filosofiassa kurssien nimet pysyvät suurimmaksi osaksi samoina, koska ihmisen suhde todellisuuteen pysyy osin samana, vaikka teknologia ja kaupankäynti värittävät tätä asetelmaa uusiksi harva se vuosineljännes. Muutama vuosi sitten, kun piti erikseen kuvata opintojakson oppimistavoite (learning outcome) erotukseksi jakson sisällöstä, filosofit kirjoittivat poikkeuksellista huumorintajua ilmentäen, että oppimistavoitteena on sisällön ymmärtäminen.

Kemiassa ollaan niin ikään kadehdittavan itsevarmoja ja suoraviivaisia: kemian ensimmäisen vuoden opiskelijan kurssit ovat nimeltään Kemia I, Kemia II, Kemia III, Kemia IV ja Kemia V. Lisäksi on Kemian harjoitustyöt 1 & 2. Mikä harmonisen rauhan kurssitarjotin, mitä ajatuksen kirkkautta!

Monilla humanistisilla aloilla nimetään kursseja uudelleen erilaisten muotivirtausten mukaan ja tuloksena on postsekulaaria esinebiografista narratiivis-intersektionaalista queer-, nais- tai miesoletettetua ainesta, jossa kurssin otsikon kääntäminen ymmärrettävään muotoon on jo itsessään useamman opintopisteen suuruinen saavutus.

* * *

Hiiskutun muuttuminen alati päivittyväksi blogitekstien jatkumoksi oli odotettavissa. Onneksi tekstejä ja muita aineksia ovat tekemässä hyvät humanistit, jotka tietävät, että sisältö ratkaisee. Lukijoille ja kuuntelijoille tarjotaan enemmän ja monipuolisempaa humanistista sisältöä, ja tekijöiden kannalta katsottuna jokainen päivä, jokainen hetki on dead-line.

Matti Kamppinen on uskontotieteen yliopistonlehtori ja Hiiskuttua-verkkojulkaisun päätoimittaja.