Kielten opetuksen noidankehästä kestävään kielikoulutuspolitiikkaan

Peruskoulussa ja lukiossa muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelu on vähentynyt. Yliopistoissa joihinkin vieraiden kielten pääaineisiin pyrkii myös vähemmin opiskelijoita kuin aiemmin.  Syitä on useita. Nykyinen suomalainen kielikoulutuspolitiikka ei pysty varmistamaan kunnollisia kielipolkuja kouluista yliopistoihin. Tämä on kielten opetuksen noidankehä. 

Saksan, ranskan ja venäjän opiskelu on vähentynyt 

Viime keväänä suomalaisten yliopistojen humanististen tiedekuntien dekaanit julkaisivat Suomen Kuvalehdessä (23.2.2023) mielipidekirjoituksen, joka oli otsikoitu ”Saksa, ranska, venäjä – mistä osaajat tulevaisuudessa?” Tekstissä käsiteltiin sitä, että yliopistoissa näiden kielten ”aloituspaikat ovat vähentyneet puoleen viidessätoista vuodessa”.  

Saksa, ranska ja venäjä ovat suomalaisessa kouluissa ns. vähemmän opetettuja kieliä. Kielivarantoselvityksessä todettiin jo v. 2017, että suomalainen kielivaranto on laajentunut maahanmuuttajien ensi- ja kotikielten osalta, mutta kaventunut kouluissa opittujen vieraiden kielten osalta (Pyykkö 2017). Kouluissa vieraiden kielten opiskelu vähenee lukuun ottamatta englantia ja ruotsia. Miksi? 

Vieraita kieliä on tarjolla, mutta niitä ei valita – miksi? 

Kunnat voivat tarjota eri kieliä englannin rinnalla. Yleisimmin tarjonnassa on saksaa, ranskaa, ruotsia, venäjää, espanjaa tai italiaa, mutta näin on vain suurimmissa kaupungeissa. Tarjonta ei kuitenkaan takaa sitä, että valintoja tehdään riittävästi.  

Kieltenopettajat ovat tehneet kaikkensa kielivalintojen eteen. Kouluissa on ratkottu valintojen esteitä ja on pyritty lisäämään ja monipuolistamaan kielivalintoja. Tämä ei ole kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. Syynä ei ole oppilaiden haluttomuus oppia vieraita kieliä. Koululaiset ymmärtävät vieraiden kielten merkityksen ja arvon omalle osaamiselleen hyvin kirkkaasti. Miksi oppilaat eivät kuitenkaan opiskele muita pakollisia kieliä? 

Ongelman syiksi on ehdotettu useita seikkoja. Syiksi on arveltu kielten opiskelun työläyttä. Samoin todistusvalintauudistusta on pidetty epäedullisena vieraiden kielten valinnan kannalta. Nämä oppilaan motivaatiota tai yliopistojen valintajärjestelmää koskevat syyt ovat kuitenkin pisara meressä. Ongelma on hyvin paljon monisyisempi. 

Koulujen rakenteelliset esteet 

Tärkeimpänä syynä on pidettävä koulujen rakenteellisia esteitä. Yläkouluissa vieraiden kielten opetus kilpailee muiden valinnaisaineiden, kuten kotitalouden, liikunnan ja musiikin kanssa. Mikäli oppilas valitsee alakoulussa vapaaehtoisen pitkän (ns. A2-kielen), siitä on seurauksena lisätunteja oppilaan lukujärjestykseen. Kilpailuasetelma ei ole suotuinen vieraille kielille, eikä muille vapaaehtoisille aineille. Tämän vuoksi kilpailuasetelma pitäisi saada purettua. Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjelma ei ole kannustava järjestäjille eikä oppilaille.  

Toinen keskeinen syy on se, että useissa kunnissa ryhmäkoot näille kielille ovat liian suuria. Mikäli koulun ryhmäkoko on 14 joillekin mainituista vieraista kielistä ja sen valitsee 13 lasta, ryhmää ei perusteta. Ryhmäkokoja pitäisi saada pienennettyä ja niihin pitäisi saada joustavuutta, erityisesti vähemmän opiskelluissa kielissä. 

Suomalaisesta vieraiden kielten koulutuksesta päättävät kunnat. Kunnat toimivat siis portinvartijoina ja toteuttajina kansalliselle kielikoulutuspolitiikalle. Tämä ei ole kestävä ratkaisu kielten opetuksen kehittämisen kannalta, eikä suomalaisen kielikoulutuksen kannalta. Kunnilla tulisi olla velvoite tarjota ja opettaa vieraita kieliä; oppilaiden kerran valittuaan jonkun vieraan kielen jatkaisi sitä läpi koulupolkunsa. 

Tulevaisuudessa kielten osaajat vähenevät, mikäli kehityskulkua ei muuteta. Noidankehä pitää katkaista ja kielipolut on rakennettava kestäviksi palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa ja kansainvälistä toimintaa.  

Kirjallisuus 

• Hiidenmaa, P., Ojala, J., Penttilä, E., Rossi, P., Suominen, J., Vuorinen, J. 2023. Saksa, ranska, venäjä ‒ mistä osaajat tulevaisuudessa? Saksan, ranskan ja venäjän aloituspaikat ovat vähentyneet yliopistoissa puoleen viidessätoista vuodessa. Suomen Kuvalehti, 23.2.2023 
• Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Multilingualism as a strength. Helsinki: OKM. 

Marjut Johansson on ranskan kielen professori. Soili Norro, FT, englannin ja ranskan kielen opettaja.