Tanssia, tähtitiedettä, keskiaikaista lääketiedettä, runoutta – kaikkea tätä ja paljon muuta päästiin kokemaan neljättä kertaa järjestetyssä Aboagora -symposiumissa. Sibeliusmuseossa 12.–14. elokuuta 2014 pidetyn taiteen ja tieteen raja-aitoja kaatavan tapahtuman teemana oli tänä vuonna Kaaos ja kosmos.
Aboagoran koordinaattori Anna Haapalainen ja Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Topi Lehtipuu toivottivat yleisön tervetulleeksi symposiumiin Sibelius-museon tunnelmallisessa konserttisalissa.
Ensimmäisen Agora-luennon pitänyt tähtitieteen emeritusprofessori Bengt Gustafsson esitteli taiteellista ilmaisua ja tieteellistä osaamista yhdistelleitä projektejaan luonnontieteen ja filosofian rajapinnoilla liikkuneessa puheenvuorossaan.
Tiistain ensimmäisessä workshopissa keskusteltiin big datasta, eli jatkuvasti kertyvästä tietomassasta. Keskustelua ei juuri avattu yleisön suuntaan, mikä teki neljän sosiologin sessiosta hankalasti seurattavan. Kuvassa Tilastokeskuksen tilastotuotannon ylijohtaja Timo Koskimäki, Helsingin Sanomien datajournalismista vastaava uutispäällikkö Esa Mäkinen ja taloussosiologian tohtori Vili Lehdonvirta.
Informaatiotutkija Isto Huvilan (kuvassa) ja geologi Jan Zalasiewiczin innostuneen vapaamuotoisessa keskustelussa palloteltiin esimerkiksi tiedon säilyttämistä koskevilla ajatuksilla.
Symposiumin toisen päivän aloittaneessa dramatisoidussa keskustelussa kulttuurihistorioitsija Reima Välimäen (kuvassa) esittämä keskiaikainen munkki ja nykypäivän lääkäri, bakteeriopin professori Pentti Huovinen vertailivat tietojaan ja taitojaan ruton hoitamisessa vereniskennästä ja parantavista yrteistä antibiootteihin.
Taiteilija ja kirjailija Hannu Väisänen vaati Agora-luennossaan kirotun taiteilijan myytin purkamista ja taiteen luomisprosessin nostamista huomion keskipisteeseen. Väisänen kertoi myös omista työskentelytavoistaan, joissa kurilla – ja yllättäen munakellolla – on tärkeä merkitys.
Neljännessä workshopissa pureuduttiin Immanuel Kantin tekstien kääntämisen haasteisiin. Filosofian tohtorikoulutettava Kreeta Ranki esitteli kääntämisprosessia virke-esimerkin valossa.
Myös keskiviikon viimeinen workshop käsitteli kääntämistä, tällä kertaa runouden. Tunnin aikana Poetic Scenes -työryhmän jäsenet esittelivät työtapaa, jossa alun perin persiaksi kirjoitettu runo kääntyy mutkan kautta suomeksi. Pöydän ääressä äidinkielellään alkuperäisen runon kirjoittanut Shahla Ezadi (oik.), tulkki Ali Rabiee sekä runoilija Esa Hirvonen työn touhussa.
Viimeinen päivä aloitettiin ornamentti-workshopin monitaiteellisissa merkeissä. Taiteilija Jan-Erik Anderssonin Sinisenä talona tunnetun jugendrakennuksen purkua kuvaavan The Destruction of Beaty -teoksen katsomisen jälkeen yleisö pääsi nauttimaan Florakörenin luomasta surumielisestä äänimaailmasta.
Osana ornamentti-teemaa lavan otti haltuunsa äänirunoilija Dirk Huelstrunk, jonka ääniluupeilla luoma kokonaisuus sai yleisön haukkomaan henkeään. Jan-Erik Andersson kuuntelee taustalla.
Tenori Mats Lillhannus esitteli käytännön tasolla Jan-Erik Anderssonin ajatusta äänestä ornamenttina. Taustalla György Ligetin säveltämä Artikulation visuaalisessa muodossa.
Ornamentti-workshopin lopuksi Dirk Huelstrunk rakensi yleisön mikrofoniin lausumista ”repetition”- ja ”toisto”-sanoista kaoottisen äänten kokonaisuuden.
Viimeisessä workshopissa ponkaistiin avaruuteen. Kosmologi Jean-Luc Lehners esitteli eri teorioita maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta. Ajoittain kvanttifysiikkaan syvällekin sukeltanut esitelmä sai pohtimaan omaa pienuuttaan äärettömän universumin pyörteissä.
Lehnersin esitelmän välinumerona nähtiin Linda Gieresin tanssiesitys A Single Quantum of Light. Teoksessa rinnastuivat Patrick Mullerin säveltämän musiikin kaaos ja koreografian pyrkimys järjestykseen, kosmokseen.
Symposiumi huipentui elokuvaohjaaja Peter Greenawayn pitämään Agora-luentoon. Salin täyteen houkutellut karismaattinen Greenaway julisti elokuvan kuolemaa ja esitteli taidehistoriasta ammentavia kokeilujaan elokuvan syrjäyttävien tekniikoiden hyödyntämisessä. Ohjaaja kiitteli digitaalisen vallankumouksen luomia mahdollisuuksia ja peräänkuulutti tässä hetkessä tapahtuvaa, useammalla näytöllä tai kankaalla nähtävää ja perinteisen kerronnan hylkäävää ilmaisua.
Yleisö otti osaa keskusteluun vilkkaasti läpi symposiumin ja luentojen välilläkin keskustelunaiheet poukkoilivat mitä hedelmällisimpiin suuntiin. Ihmiset, taidemuodot ja tieteenalat törmäilivät yhteen hyvässä hengessä.
Aboagora toi kolmeksi päiväksi yhteen joukon eri alojen ihmisiä keskustelemaan keskenään, kommentoimaan, kuuntelemaan, eläytymään, ehkä välillä myös hieman pitkästymään (yhden henkilön tapauksessa jopa nukahtamaan kovaäänisesti kuorsaten) – mutta ennen kaikkea jakamaan hyvin erilaisia ideoita keskenään. Kuten loppuyhteenvedon pitänyt Bengt Gustafsson totesi, Aboagora oli yhteinen kosmos, joka sulki sisäänsä lukemattoman määrä yksittäisiä kaaoksia.
Aura Nikkilä on taidehistorian opiskelija, joka toimi historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen harjoittelijana kesällä 2014. Kuvat: Aura Nikkilä.
