Kulutusyhteiskunnan illuusio selviytymisestä – Amerikansuomalaisten sosialistien huoli kulutuksen kestävyydestä
Amerikansuomalaisissa sosialistisissa sanomalehdissä nostettiin 1930-luvulla esille suuri huoli luonnonvarojen ylikulutuksesta. Mihin tämä huoli katosi 1900-luvun kuluessa, sillä vain ihmisten olot paranivat mutta luontosuhde jäi rempalleen?
Kohti luontoa vai kasvavaa kulutusta?
Sosialistisessa Nykyaika -lehdessä tuotiin 1930-luvulla esiin uskomuksia, joissa ajan taloudellinen pula ja työttömyys nähtiin johtuvan tuotteiden liikatuotannosta. Erään lehtikirjottajan mukaan hyödykkeitä tuotettiin vain varastojen täytteiksi, minkä vuoksi yritykset eivät voineet työllistää enempää työvoimaa. Lehden mukaan ihmiset luulivat työttömyyden johtuneen virheellisesti liian tehokkaista koneista, jotka tekivät ihmisten työt. Tämä väärinkäsitys johti jopa suoranaiseen konevihaan.
Lehdessä esiteltiin myös maalaisväestön joukossa vaikuttavaa teosofista oppia, jonka mukaan ihmisten tuli pyrkiä takaisin luonnontilaan. Teosofisten ajattelijoiden mielessä oli, että kun koneet ja teollisuus olisi kukistettu, ihmiset palaisivat takaisin luontoon ja maaseudun peltotyöhön. Näin kaikille riittäisi taas hyvinvointia. Muutamissa lehdissä kirjoitettiin myös kapitalistien ryöstävän julkeasti sekä työläisiä että luonnonvaroja. Tie Vapauteen -lehden mukaan tämä aiheutti epätasapainon tuotannon ja kulutuksen välille, mikä näyttäytyi kapitalistisissa maissa pulana.
Kaikki amerikansuomalaiset eivät kuitenkaan edes 1930-luvun laman varjolla tahtoneet palata luontoon. He halusivat kuluttaa, mutta heillä ei ollut siihen varaa. Eräässä lehdessä kirjoitettiin, että ”Kymmenet miljoonat ihmiset tässäkin maassa voisivat ja tarvitsisivat kuluttaa vaatteita ja kenkiä niin paljon, että yksikään näiden kohtuullistenkin tarpeiden tyydyttäminen panisi kaikki tämän maan kutomoteollisuuslaitokset käyntiin ja pitäisi myöskin ne jatkuvasti käynnissä.” Amerikansuomalaisten ajatuksissa 1930-luvun lama-aikana nousi siis esille luontoarvojen kunnioitus ja paluu tehdastyötä edeltäneeseen maatyöhön, mutta tämä ei ollut kaikenkattava ajatus. Osa työläisistä tahtoi myös kuluttaa.
Illuusio selviytymisen tilasta
Amerikansuomalaisten sosialistien yhteisenä ongelmana oli siis työläisten tyytymättömyys elämäntyyliinsä ja köyhyyteen rikkaiden kapitalistien rinnalla. Kun työolot parantuivat, luontoa ihannoiva ja sinne paluuta haikaileva näkemys alkoi kadota. Luonnon riiston aiheuttama huoli myös marginalisoitui, kun työläiset pääsivät maistamaan kapitalistien lailla kulutuselämän mukavuutta ja irtautuivat jatkuvasta pulasta. Kaupungistuminen ja uusi elämäntyyli yhteiskunnan työssäkäyvänä kuluttajana etäännyttikin monet ihmiset luonnosta.
Kulutuskulttuurin aiheuttamat luontosuhteen ongelmat unohdettiin sotien jälkeen tyystin, kunnes vihreä liike palasi niihin 1970-luvulla. Tänä aikana kaupalliset periaatteet ja rakenteet olivat kuitenkin lujittaneet asemansa eri yhteiskunnissa. Nykyihmisellä on edessään sama haastava dilemma: Laittaako yhteiskunnan etusijalle rahan tuoma ylellisyys, yltäkylläisyys ja hyvinvointi vai kaiken elämän mahdollistava luonto?
Kirjoittaja on yltäkylläisyydessä syntynyt ja elämänsä elänyt humanisti. Kirjoitus on osa Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella keväällä 2021 järjestetyn Ympäristö- ja merihistorian seminaarin opiskelijoiden artikkelisarjaa.