Lehtorin terveiset arkeologiasta

”Sun täytyy varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen” (Andy McCoy).

Valintani arkeologian uudeksi yliopistonlehtoriksi – vaikkakin tiedekunnan talouden sopeuttamisohjelman takia vain vuoden mittaiseksi määräaikaiseksi – tuli itselleni aikamoisena yllätyksenä. Ihan stressittömästi uudet työsuhteet harvoin alkavat – ei minullakaan ole alkanut. Uusien työtehtävien lisäksi kun pitäisi hoitaa myös käynnissä olevat projektit. Merkittävin näistä on omalla kohdallani pääasiassa Koneen Säätiön rahoittama Keskiajan sarastaessa. Turun Koroisten 1200-luvun piispanistuin ja kristillinen kulttuuri Suomessa -tutkimushanke. Olen työskennellyt projektissa sekä tutkijana että hankkeen johtajana yhdessä dosentti Visa Immosen kanssa. Pienen uudelleenorganisoinnin jälkeen hanke porskuttaa taas ja omakin tutkimus jatkuu, tosin nyt ”oman toimen ohella”.

Ne isot saappaat

Pitkäaikaiselta lehtoriltamme, ja mitä arkeologian opettamiseen tulee myös mentoriltani, Kristiina Korkeakoski-Väisäseltä, jäi tosiaan ”isot saappaat täytettäväksi”, niin kuin olen monen kollegan suusta kuullut. Ymmärrän pointin. Paitsi, ettei kyseisiä saappaita pysty kukaan täyttämään, eikä sitä edes kannata yrittää. Kristiinakin on kehottanut minua aloittamaan opetustyöni uudelta pohjalta, tekemään siitä ”omannäköistä”. Tähän pyrin (vaikka onkin onni, että muinaisella 90-luvulla Kristiinan luennoilla tekemäni muistiinpanot ovat vielä tallessa).

Jusleniasta Geotaloon

Uudet tuulet puhaltelevat oppiaineessamme muutenkin. Juslenia on vihdoin jäänyt taakse ja uudet arkeologian tilat sijaitsevat remontoidussa Geotalossa (ent. Chemicum). Hienon funkkisrakennuksen on suunnitellut Erik Bryggman. Harjoittelemme täällä yhteiseloa sekä Turun yliopiston että Åbo Akademin geologien kanssa. Kortteli on monelle kokeneemmalle arkeologille tuttu jo vuosien takaa. Geotalon vieressä Hämeenkadun varressa sijaitsee Åbo Akademin Gripen, jonka paikalla 90-luvun lopulla tehtiin Suomessa edelleen merkittävimmät keskiajan kaupunkikaivaukset.

Muutoksia ja pysyvyyttä

Lähitulevaisuudessa häämöttävät arkeologian ja historia-aineiden yhteiset perusopinnot ja kun vielä professorikin tulee vaihtumaan ensi vuonna, niin muutoksia tuntuu olevan enemmän kuin pysyvyyttä.

Arkeologian merkitys tärkeänä menneisyyttä tutkivana tieteenä kuitenkin säilyy. Vaikka yliopistokoulutusta ja sen sisällä erityisesti humanistisia tieteitä ajetaan alas ennennäkemättömällä raivolla, ei humanismi tietenkään kuole niin kauan on ihmisiä, vai mitä? Ollaan sitkeitä, pidetään päämme ja avataan suumme silloin kun siihen on tarve – ja jätetään typerääkin typerämmät ”kaiken maailman dosentti” -heitot omaan arvoonsa.

Janne Harjula on FT sekä historiallisen arkeologian dosentti, joka on elokuun alusta lähtien työskennellyt arkeologian ma. yliopistonlehtorina.