Lihaksi ja vereksi muuttunut Vapaudenpatsas

Kirjailija Salman Rushdien suhde näyttelijän, mallin ja Top Chef -juontajan Padma Lakshmin kanssa sai paljon mediahuomiota vuosina 2000–2013. Salmanin muutto Lontoosta New Yorkiin, orastava suhde Padmaan ja myöhemmin ero kolmannesta vaimostaan Elizabeth Westistä sekä kolmen vuoden liitto Padman kanssa (2004–2007) nostatti kohua kirjallisuuspiirien ulkopuolellakin, olihan uusi pariskunta melkoinen mediamagneetti.

Median lisäksi Salman itse kirjoitti suhteesta muistelmissaan Joseph Anton vuonna 2012, ja Padma puolestaan avautui asiasta Playboy-lehden haastattelussa samana vuonna sekä myöhemmin muistelmissaan Love, Loss, and What We Ate (2016). Suhdetta käsiteltiin mediassa korostetun affektiivisesti, sellaisin termein kuin epäusko, kauneus, rumuus, älykkyys ja ikävystyttävyys. Salmania ja Padmaa verrattiin toisiinsa (näennäisen) yhteensopimattomien fyysisten ominaisuuksiensa suhteen. Tällaisen suhteen koettiin olevan epäsuhtainen. Padman kauneus ja Salmanin vastavuoroinen rumuus kiihdyttivät toimittajia, jotka ihmettelivät Salmanin onnea naisten kanssa kysyen muun muassa miksi rumat miehet saavat kauneimmat naiset. Yksi valokuva pariskunnasta Oscar-juhlissa vuodelta 2006 tuli erityisen käytetyksi, ja kuvastaa, miten Rushdiesta muotoutui varsinainen julkkiskirjailija.

Affektiivisia kerronnan strategioita käsittelevässä artikkelissamme ”Losing one’s illusions: affective sense-making in Salman Rushdie’s Joseph Anton and the popular media” (2016) tutkimme kolmentoista vuoden aikaista mediakeskustelua erityisesti lehdistöuutisoinnissa. Tätä keskustelua väritti voimakas tunnekieli, joka muovasi ja vankensi Salmanin asemaa julkkiskirjailijana. Pariskunnasta ei kuitenkaan muodostunut sellaista voimaparia kuten Clintoneista, Beckhameista tai Beyoncésta ja Jay-Z:sta, koska huomio keskittyi heidän ulkonäköjensä groteskina pidettyyn epäsuhtaan. Muistelmissaan Salman kirjoittaa elämästään kolmannessa persoonassa, nimellä Joseph Anton, jonka hän otti käyttöön piileskellessään fatwan aiheuttaman uhan alla. Suhteesta Padmaan hän kirjoittaa hyvin etäännytetysti illuusiona: ”Elokuun alusssa 1999 millenialistinen illuusio, joka oli valtaava hänet ja muuttava hänen elämänsä, ilmestyi naisen hahmossa kaikista maailman paikoista Liberty Islandilla” (Joseph Anton, suom. Arto Häilä 2013, s. 560). Todellisuus uhmasi kirjallisuuden kliseitä Vapaudenpatsaan juurella.

Englannin yliopistonlehtori Elina Valovirta ja professori Joel Kuortti ovat mukana Kuortin johtamassa Akatemia-hankkeessa Out of the Ordinary (2014–2017). Valovirta tutkii erityisesti feminististä lukijateoriaa sekä affektiivisuutta karibialaisessa naiskirjallisuudessa. Kuortin keskeisiä tutkimusintressejä ovat jälkikoloniaalinen teoria, transkulttuurinen kirjallisuus ja Intian englanninkielinen kirjallisuus.

Lue lisää:
Elina Valovirta & Joel Kuortti: Losing one’s Illusions: affective sense-making in Salman Rushdie’s Joseph Anton and the popular media. Anglia: Journal of English Philology. Zeitschrift für englische Philologie 134(3): 491–505.