Lion on leijona ranskaksi ja enkuksi – Miten englanti vaikuttaa ranskan oppimiseen?

Lion on leijona ranskaksi ja enkuksi – mutta äännettynä sana kuulostaakin ihan erilaiselta kielten välillä! Miten tämä vaikuttaa ranskan oppimiseen? Moni suomenkielinen ranskan oppija osaa jo englantia, kun ranskan opinnot alkavat. Mutta miten tämä vaikuttaa sanaston oppimiseen ja miten aiempien kielten vaikutusta voidaan tutkia?

Sanojen osaaminen on epäilemättä eräs tärkeimmistä kielen oppimisen osa-alueista. Yksinkertaisimmillaan sanojen oppimista voi ajatella niin, että kieltenoppija oppii yhdistämään muodon merkitykseen. Ranskanoppijan päässä kirjainjono chien linkittyy nelijalkaiseen, haukkuvaan lemmikkieläimeen. Tämän lisäksi oppija yhdistää koiran merkityksen ja kirjainjonon chien sanan äännettyyn muotoon /ʃjɛ̃/.

90 % nykyisistä koululaisista valitsee ensimmäiseksi opiskeltavaksi vieraaksi kieleksi englannin. Kun ensikieleltään suomenkielinen oppilas, joka on aloittanut englanninopiskelun alakoulussa, alkaa opiskelemaan ranskaa, hänelle on kertynyt jo paljon sanastotietoa englannin kielestä.

Ranskan ja englannin välillä on paljon kognaatteja

Ranskan ja englannin kielet ovat sukua toisilleen ja niistä löytyy sanoja, jotka kirjoitetaan ja äännetään samalla tavalla molemmissa kielissä. Jos nämä sanat vieläpä tarkoittavat samaa asiaa, niitä kutsutaan kognaateiksi. Ranskan ja englannin välillä kognaatteja on paljon. Esimerkiksi ranskaksi ja englanniksi tiedettä tarkoittava sana science kirjoitetaan täysin samalla tavalla molemmissa kielissä.

Kielitieteilijät käyttävät kognaatteja oppimisen tutkimuksessa kartoittaakseen oppijoille kertynyttä sanastotietoa eri kielten välillä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että jos oppija esimerkiksi lukee sanoja vieraalla kielellä, ne sanat, jotka ovat samoja hänen ensikielessään, on helpompi ja nopeampi tunnistaa kuin muut sanat. Kieltenoppijat voivat hyödyntää aiemmin opittuja kieliä uuden kielen oppimisessa. Kun sanan muoto ja merkitys ovat ranskanoppijalle jo tuttuja englannista, sana on helpompi ottaa käyttöön myös ranskaa oppiessa.

Kognaatteja on kuitenkin kirjoitus- ja äänneasuiltaan erityyppisiä. Kirjoitusasultaan identtisistä sanoista osa äännetään hyvinkin samalla tavalla kielten välillä, kun taas osa kuulostaakin jo sitten aivan erilaiselta eri kielissä. Esimerkiksi kastiketta tarkoittava sana sauce kuulostaa ranskassa (/sos/) ja englannissa (/sɔːs/) lähes identtiseltä. Sen sijaan leijonaa merkitsevä sana lion kuulostaakin jo ranskaksi (/ljɔ̃/) aika erilaiselta kuin sen englanninkielinen vastinpari (/ˈlaɪən/).

Miten englannin vaikutusta ranskan sanojen osaamiseen voi tutkia?

Minua kiinnosti gradututkimuksessani, vaikuttaako sanan äänneasun samankaltaisuuden aste englannin ja ranskan välillä siihen, kuinka hyvin oppijat tunnistavat ranskan sanoja. 20 suomea ensikielenään puhuvaa ranskan yliopisto-opiskelijaa suoritti niin kutsutun leksikaalisen päätöksenteon tehtävän. Tehtävässä oli erilaisia ranskan sanoja:

• tavallisia ranskan kielen sanoja, joiden äänne- ja kirjoitusasu ei ole samanlainen englannissa. Esimerkiksi lintua tarkoittava sana oiseau.
• kognaattisanoja, joilla on identtinen kirjoitusasu ranskassa ja englannissa, ja jotka myös äännetään hyvin samalla tavalla. Esim. sauce, ranskassa /sos/ ja englannissa /sɔːs/.
• kognaattisanoja, joilla on identtinen kirjoitusasu ranskassa ja englannissa, mutta joiden ääntäminen eroaa enemmän. Esim. lion, ranskaksi /ljɔ̃/ ja englannissa /ˈlaɪən/.
• tehtävää varten keksittyjä täytesanoja, epäsanoja. Epäsanat muistuttavat ranskankielisiä sanoja, mutta ne eivät tarkoita mitään. Esimerkiksi

Opiskelijat näkivät sanoja yksitellen, ja heidän piti vastata jokaisen sanan kohdalla kysymykseen, onko ruudulla näkyvä sana heidän mielestään oikea ranskan kielen sana vai ei painamalla nappia. Jokaiselta osallistujalta mitattiin, kuinka monta vastausta heiltä meni oikein ja kuinka kauan yksittäisen sanan tunnistukseen meni.

Oliko englannin äänneasulla vaikutusta ranskankielisen kirjoitetun sanan tunnistukseen?

Tuloksista huomasin, että englannin äänneasulla näyttäisi olevan vaikutusta siihen, miten ranskan sanoja tunnistettiin, vaikka tilastollisesti vaikutus ei ollutkaan suuri. Oppijat tekivät kaiken kaikkiaan eniten virheitä, kun kirjoitusasultaan identtinen sana ranskassa ja englannissa äännettiin eri tavalla (esim. lion). Kuitenkin myös samoin äännettävien sanojen (esim. sauce) kohdalla tehtiin enemmän virheitä kuin tavallisten sanojen kohdalla. Toisin kuin aiempi tutkimus on osoittanut, kognaattien tunnistus ei siis käynyt virheettömämmin.

Kun katsoin, kuinka nopeita oppijat olivat painamaan nappia, tulokset olivatkin hieman erilaisia. Tavalliset sanat ja kirjoitusasultaan identtiset mutta eri tavalla englannissa ja ranskassa äännettävät sanat (esim. lion) tunnistettiin yhtä nopeasti. Sen sijaan samanlainen ääntämys kirjoitusasultaan identtisten englannin ja ranskan sanojen välillä (esim. sauce) vaikeutti tällä kertaa tunnistustehtävää eniten ja oppijat olivat näiden sanojen kohdalla kaikkein hitaimpia.

Mitä tulokset tarkoittavat?

Tehtävän kannalta tarpeeton englannin kieli oli oppijoilla aktiivisena, kun he tekivät ranskankielistä tehtävää. Ja vaikka tehtävässä ei tarvinnutkaan tunnistaa kuultuja sanoja tai ääntää mitään, ranskan ja englannin äänneasut aktivoituivat tehtävän aikana. Oppijoiden piti siis tehtävässä pitää loitolla tuttu englannin kieli ja tarpeeton sanan osa eli ääntämiseen liittyvä tieto. Ranskan sanojen tunnistaminen saattoi tämän takia olla vaikeampaa ja hitaampaa. Voi myös olla, että oppijat eivät tienneet jonkin sanan olevan ranskaa, vaan he tunnistivat sen vain englannin sanaksi, jolloin virheitäkin tuli tehtävässä enemmän.

Miksi on tärkeää tutkia myöhemmin opittavaa vierasta kieltä?

Oppijoiden sanaston osaamisen tutkiminen oli mielestäni kiehtovaa. Päätinkin jatkaa tutkimuksen tekoa ja selvitän nyt väitöskirjassani, mitä tapahtuu, kun oppija lukee sekä kuulee kielten välillä samaa tarkoittavia sanoja, joiden kirjoitus- ja äänneasut ovat toisiaan muistuttavat tai keskenään erilaisemmat.

Kielentutkimuksessa kehitetään jatkuvasti teorioita siitä, miten kielenoppijoiden sanasto rakentuu ja toimii. Myöhemmin opittava vieras kieli on kuitenkin valitettavan harvoin näihin liittyvissä tutkimuksissa ja teorioissa mielenkiinnon kohteena. Myöhemmin opittavan vieraan kielen tutkiminen on tärkeää, sillä aiemmin opittuja vieraita kieliä voisi hyödyntää uuden kielen opetuksessa. Jos opetuksessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota siihen, mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia sanoissa ja sanastossa on eri kielten välillä, voisiko se helpottaa uuden kielen oppimista?

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa ranskan oppiaineessa.