Millaista on kristinusko Amazoniassa?

Miten rukous toimii? Voiko usko olla jotain aineellista? Miten samanistinen maailmankuva vaikuttaa käsityksiin kristinuskosta? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin fil. tri Minna Opas pyrkii vastaamaan Turun yliopiston uskontotieteessä aloittamassaan Amazonian alkuperäisväestön kristinuskon tulkintoihin keskittyvässä tutkimuksessa.

Syyskuussa 2011 aloitin työni Suomen Akatemian rahoittamana tutkijatohtorina uskontotieteessä. Kolmevuotinen tutkimusprojektini ”Aineellisuuden ja aineettomuuden problematiikka Amazonian alkuperäisväestön kristinuskon tulkinnoissa” jatkaa osaltaan jo väitöskirjatyössä aloittamaani Amazonin sademetsäalueen alkuperäiskansojen uskontojen tutkimusta. Tutkimus kuuluu uskontoantropologian alaan ja sen tavoitteena on yhtäältä ymmärtää aineellisuuden ja aineettomuuden problematiikkaa osana Perun sademetsäalueella asuvan yine-kansan kristinuskoa ja toisaalta tarjota työkaluja Amazonian alueen alkuperäiskansojen eletyn kristinuskon vertailevaan tutkimukseen.

Tutkimusaineiston tulen muodostamaan etnografisen kenttätyön menetelmin minulle jo aiemmissa tutkimuksissani tutuksi tulleessa noin 300 asukkaan yinekylässä, joka sijaitsee Kaakkois-Perussa Madre de Diosin sademetsäalueella. Yinet ovat Arawak-kieliperheeseen kuuluva alkuperäiskansa ja heitä arvioidaan tällä hetkellä olevan yhteensä noin 4 000–5 000 henkeä. Lisääntyvistä palkkatöistä huolimatta yinejen pääelinkeinoina ovat edelleen metsästys, kalastus ja kaskiviljely. Suurin osa yineistä on tällä hetkellä joko katolisia tai evankelis-protestantteja kristittyjä.

Yinejen käsityksissä maailman ja koko kosmoksen luonteesta ja sitä kautta heidän sosiaalisessa elämässään ruumiillisuus on keskeisellä sijalla. Tässä ruumiillisuudessa, kuten myös muissakin havaittavaa maailmaa koskevissa käsityksissä aineellisuuden ja aineettomuuden välinen raja piirtyy hyvin eri tavalla verrattuna omiin länsimaiseen ajatteluun pohjaaviin käsityksiini. Yinejen keskuudessa esimerkiksi kahden ihmisen ajatellaan voivan olla toisiinsa aineellisessa yhteydessä vaikka he fyysisesti olisivatkin kaukana toisistaan. Erilaisten ei-ihmisolentojen katsotaan myös pystyvän halutessaan ottamaan ihmishahmon – materia voi siis muuttaa muotoaan. Tätä taustaa vasten juuri aineellisuuden ja aineettomuuden problematiikka nouseekin kiinnostavaksi tutkimuksen kohteeksi yinejen kristinuskossa. Millainen tästä näkökulmasta on esimerkiksi ihmisen ja Jumalan välinen suhde yinejen kristillisyydessä? Entäpä sielun suhde ruumiiseen? Yinejen näkemykset kosmoksen luonteesta herättävät toisaalta myös kysymyksen aineellisuuden itsensä käsitteellistämisestä: mistä puhumme kun puhumme aineellisuudesta yinejen kontekstissa?

Koska näkemykset kosmoksen luonteesta ovat hyvin samankaltaisia eri Amazonian alueen alkuperäiskansoilla, toivon tämän tutkimuksen luovan pohjan myös laajemmalle Amazonian nykypäivän kristinuskon vertailevalle tutkimukselle.

Minna Opas
uskontotieteen tutkijatohtori