Missä kiista, siellä pyhä

Median taidekiistoissa nousevat esiin ristiriitaiset käsitykset siitä, miten yhteiskunnan tulisi järjestäytyä. Millaisia yhtenäisyyksiä ja identiteettejä niissä tuotetaan ja ylläpidetään? Keiden välille vastakkainasetteluja tuotetaan tai keitä kiistat laitetaan koskemaan? Millaiset yhtenäisyydet ja eronteot asettuvat etualalle ja millaisten yhtenäisyyksien ja erontekojen kustannuksella – keiden ääni kuuluu?

Pohdiskellessani aihetta uskontotieteen pro gradu -tutkielmalleni oli mediassa kohistu jo jonkin aikaa Kristian Smedsin teatterisovituksesta Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Kävin katsomassa esityksen Kansallisteatterissa ja päätös tehdä gradu kansalaisuskonnosta ja kansakuntapuheesta esityksessä ja sen mediavastaanotossa syntyi heti. Jotain pyhää oli loukattu. Turun yliopiston uskontotieteen kasvattina minut on koulittu uskonnonkaltaisten ilmiöiden havainnoimiseen sieltäkin, mistä niitä ei ensi istumalta ajattelisi löytyvän.

Olen ottanut tarkasteluun mukaan kevättalvella 2008 puhuttaneen Katariina Lillqvistin stop motion -animaation Uralin perhonen, jossa seikkailee C. G. E. Mannerheimia muistuttava hahmo. Mannerheimista ja Tuntemattomasta sotilaasta keskusteltiin myös viime syystalvella: kenialaisen Gilbert Lukalian ohjaaman ja Erkko Lyytisen johtaman tuotantotiimin ideoimasta elokuvasta Suomen marsalkka ja itsenäisyyspäivisin esitetyn Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan (1955) esitysajan siirtämisestä heräsi kohu. Teokset rinnastuvat muihin puheenvuoroihin tarkastelemassani keskustelussa, jota käydään sanomalehdissä, televisiossa ja internetissä. 

Ritualisoidut kiistat suomalaisuuden ytimessä?

Työni keskeinen käsite, kansalaisuskonto, viittaa kansakuntaa pyhittävään järjestelmään, jota voidaan tarkastella kansallisten myyttien, rituaalien, symbolien ja uskomusten kautta. Kiinnitän huomioni siihen, miten mediassa rakennetaan erilaisia yhteisöllisyyksiä sulkemalla niiden vaihtoehtoja ulos. Provokaatioksi kehystetyt taidekiistat valjastetaan ritualisoitujen yhteiskunnallisten jakojen ylläpitäjiksi, ja kiistan syntyessä yleisöä kutsutaan valitsemaan puolensa. Selvää on, etteivät kiistat johda konsensukseen, mikä ei välttämättä ole huono asia. Voidaan kuitenkin kysyä, kenen etu tiettyjen vastakkainasettelujen ylläpito taidekiistojen kautta milloinkin on.

Jere Kyyrö on uskontotieteen nuorempi tutkija, jolle tekstityöpaja on tärkeä (tosin ei niin kohahduttava) rituaali ja tiedeyhteisöllisen siteen ylläpitäjä.