Miten avoin tiede näkyy humanistin akateemisessa arjessa?

“Niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä”, sanoi humanisti Vanhalla Suurtorilla. Humanisti voi törmätä tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen – tai sen puuttumiseen – tutkimustyönsä eri vaiheissa. Avoimien ja yhteisöllisten käytäntöjen avulla voidaan lisätä sekä tutkimuksen laatua että sen vaikuttavuutta.

Löydät mielenkiintoisen tieteellisen artikkelin, joka vaikuttaa abstraktin perusteella suorastaan kriittisen tärkeältä omalle tutkimuksellesi. Klikkaat toiveikkaana linkkiä, mutta törmäätkin maksumuuriin. Tuttua? Olet juuri kokenut, mitä tieteen avoimuuden puuttuminen voi esimerkiksi konkreettisesti tarkoittaa.

Käytännössä et itse usein edes huomaa maksumuurien olemassaoloa, koska oma tutkimusorganisaatiosi on solminut kansainvälisen tiedekustantajan kanssa sopimuksen, joka mahdollistaa julkaisujen avoimen saatavuuden omille opiskelijoilleen ja henkilökunnalleen. Ei siis ongelmaa, olettaen, että työskentelet organisaatiossa, jolta tämä hoituu, ja jolla on siihen varaa myös loppuvuoden budjetista.

Toisessa tapauksessa saatat löytää mielenkiintoisen artikkelin Open Access -lehdestä. Tämäkin lienee tuttua, varsinkin humanisteille, jotka lukevat usein paljon kotimaista tutkimusta. Vuoden 2022 lopussa lähes 80 prosenttia kotimaisista tiedejulkaisuista oli Tutkimustietovarannon mukaan avoimesti saatavilla. Maailmanlaajuisesti vastaava luku lienee edelleen hiukan alle 60 prosenttia.

Tutkittu tieto kaikille saavutettavaksi

Ovatko suomalaiset sitten erityisen avointa kansaa? Niin, no, totuushan on se, että avoimen tieteen käytäntöjä edellytetään sekä EU:n että kansallisten instrumenttien myötä usein rahoituksen ehtona. Johan nyt on silakkamarkkinat, pilaavatko EU-direktiivit myös kotimaisen tieteen autonomian? Päinvastoin.

Avoin tiede pyrkii nimenomaan tekemään tiedettä tieteen ja yhteiskunnan ehdoilla. Digitalisaatio on mullistanut tutkimuksen avoimen saatavuuden, mutta se on samalla luonut uusia tarpeita myös tutkimuskäytäntöjen kehittämiseen. Avoin tiede pyrkii päivittämään tieteen perusolemukseen kuuluvan avoimuuden käytännöt digitaaliseen toimintaympäristöön niin, että pahinkin luddiitti pääsee kyytiin.

Avoimien ja yhteisöllisten käytäntöjen avulla voidaan lisätä sekä tutkimuksen laatua että sen vaikuttavuutta. Kun tutkitusta tiedosta tehdään saavutettavaa kaikille riippumatta siitä, missä maassa he asuvat, ovatko he afflioituneena tutkimusorganisaatioon vai eivät, tai osaavatko he lukea tieteellistä tekstiä tai esimerkiksi englantia, lisääntyvät viittausten lisäksi myös yhteiskunnalliset vaikutukset.

Avoimuutta koko tutkimusprosessiin

Kuvitellaan, että pyörittelet mielessäsi tutkimuskysymystä, ja päädyt lopputulokseen, että vastaus löytyy vain laajan kyselytutkimuksen avulla. Vaikka tutkimuskysymys onkin tuore, tiedät, että kohderyhmää koskevia kyselyitä on toteutettu viime vuosina. Tarkistat Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston, ja sieltä löytyy kuin löytyykin avoimesti saatavilla oleva aineisto, jonka avulla pääset aimo harppauksen eteenpäin. Päätät olla yhteydessä aineiston keränneeseen tutkijaan – ehkä tästä syntyykin mielenkiintoinen yhteistyö?

Jatkaessasi tutkimusaiheen parissa alat pohtimaan, ottaako tutkimuksesi riittävästi huomioon myös tutkittavien näkökulman. Aineistosi on kattava, mutta parhainkin kysely on ennalta määritelty ja rajattu ikkuna tutkimusaiheeseen. Osaisivatkohan tutkittavat ohjeistaa sinua eteenpäin sopivien ihmisten ja uudenlaisten kysymysten äärelle, haluaisivatko he kenties osallistua myös tutkimuksen tekemiseen havainnoinnin roolissa?

Kyllä, kansalaistiedettä tehdään myös humanistisilla aloilla. Tiedontarpeiden täydentämisen lisäksi joukkoistaminen sitouttaa tutkimusta kiinni yhteiskuntaan, silloin kun viestinnästä ja osallisuuden kokemuksista huolehditaan koko prosessin ajan. Ihmisillä on halua vaikuttaa asioihin, ja tietointensiivinen päätöksenteko kaipaa ääniä kuuluviin myös humanistisiin tutkimuskysymyksiin liittyen.

Laaja-alainen ja monitieteellinen ymmärrys

Avoimet julkaisut ovat usein ensimmäinen avoimesta tieteestä mieleen tuleva asia, mutta avoin tiede kattaa paljon muutakin. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisessa koordinaatiossa kokonaisuus on jaettu neljään osaan: toimintakulttuurin avoimuus, tutkimusaineistojen avoimuus, julkaisujen avoimuus ja oppimisen avoimuus. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa tutkimustuotoksen käsitteen laajentamista dataan, menetelmiin ja oppimateriaaleihin, eli avoimen tieteen periaatteiden soveltamista koko tutkimusprosessiin.

Moni humanisti mieltää itsensä generalistiksi tai työskentelee muuten yhteiskunnan eri aloilla ilman korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen affiliaatiota. Ilman open access -artikkeleita, avoimia tutkimusaineistoja, yleistajuisia tiedejulkaisuja, kansalaistiedettä ja muuta tieteen ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta suora maksuton yhteys akateemiseen arkeen kaventuisi monien humanistien osalta huomattavasti.

Tieteen ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen kannalta humanisteilla on lisäksi erinomaiset edellytykset laaja-alaiseen ja monitieteiseen ymmärrykseen, jota monialaisen tiedon hyödyntäminen vaatii. Tästä syystä tulevaisuudessa kaikille avoimen tutkitun tiedon hyödyntämisessä humanisteja tarvitaan entistä enemmän.

Kuva: Yleisökuva Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation Tiede avoimeksi – mistä rahat tapahtumasta maaliskuussa 2023. Kuvaaja Anne Haapanen (TSV)

Hanna Lahdenperä on Avoimen tieteen ja tutkimuksen sihteeristön asiantuntija. Jonni Karlsson on Avoimen tieteen ja tutkimuksen sihteeristön suunnittelija. Elina Koivisto on Avoimen tieteen ja tutkimuksen sihteeristön asiantuntija. Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristö toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnassa (TSV)