Miten kääntää romaani, jonka kieltä ei ymmärrä?

Suomentaja, kirjailija, rahtilaivamatkaaja Kyllikki Villa (1923–2010) oli nykykreikkalaisen kirjallisuuden ystävä. Hänellä oli kuitenkin pulma: Suomessa ei ollut 1960-luvulla nykykreikan taitajia, joille olisi voinut uskoa suomennettavaksi kaunokirjallisuutta. Niinpä Villa suomensi itse Nikos Kazantzakisin romaanin Veljesviha (alkukielellä Οι αδερϕοϕάδες) ja Pandelis Prevelakisin romaanin Ikuinen aurinko (kreikaksi Ο ήλιος του θανάτου). Hän ei kuitenkaan osannut kreikkaa alkeita enempää, joten hänellä oli ratkaistavanaan ongelma: miten kääntää romaani, jonka kieltä ei ymmärrä?

Välikielten kautta kääntäminen apuun

Villa päätti suomentaa romaanit välikielten kautta. Lisäksi hän vertaili useampaa erikielistä versiota ja konsultoi kreikantaitoisia henkilöitä.

Villan Kazantzakis-suomennos pohjautuu kolmeen lähtötekstiin: Pierre Aelligin ranskankieliseen käännökseen (Les frères ennemis), Athena Gianakas Dallasin englanninkieliseen käännökseen (The Fratricides) sekä itse kreikankieliseen alkuteokseen. Arkistoaineiston perusteella Villa suomensi ensi sijassa ranskasta: esimerkiksi Tammen kanssa tehty käännössopimus mainitsee romaanin vain sen ranskankieliseltä nimeltä.

Opetusministeriölle osoitetussa apurahahakemuksessa Villa kuitenkin perustelee tarvetta apurahalle kertomalla, että suomennostyötä tehdessään hän vertasi teoksen ranskannosta ja amerikkalaista käännöstä kreikkalaiseen alkuteokseen.

Mennäkö jumalanpalvelukseen, kirkkoon – vai liturgiaan?

Erikielisten versioiden vertailu vahvistaa, että ranskannos oli Villan ensisijainen lähtöteksti: suomennoksessa on lisäyksiä ja poistoja, jotka löytyvät myös ranskannoksesta, mutta joita ei ole englanninnoksessa tai kreikankielisessä alkuteoksessa.

Uskonnollinen sanasto kuitenkin näyttää tulevan kreikankielisestä alkuteoksesta: kun ranskannoksessa mennään jumalanpalvelukseen (à l’office) ja englanniksi kirkkoon (to church), mennään suomennoksessa liturgiaan – aivan kuten kreikaksikin (στὴ λειτουργία).

Useiden tekstien, kielien ja toimijoiden verkosto

Myös Ikuinen aurinko perustuu kolmeen lähtötekstiin: Isidora Rosenthal-Kamarinean saksannokseen (Die Sonne des Todes), Ole Wahl Olsenin tanskannokseen (Dødens sol) ja kreikankieliseen alkuteokseen. Villa oli myös kirjeenvaihdossa kirjailijan kanssa. Kirjeistä käy ilmi, että Villa pyysi kirjailijalta apua vaikeiden sanojen kanssa ja että suomennoksen tarkasti kreikantaitoinen henkilö.

Villan suomennosten takana on toisin sanottuna useiden tekstien, kielien ja toimijoiden verkosto. Kääntäminen ei siis olekaan aina niin suoraviivaista kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella.

Kirjoittaja väitteli joulukussa 2020 englannin oppiaineesta ja työskentelee tällä hetkellä tutkijana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa Koneen Säätiön rahoittamassa ”Kääntämisen jäljet arkistoissa” -hankkeessa.

> Lue väitöskirja A Mixed-methods Approach to Indirect Translation: A Case Study of the Finnish Translations of Modern Greek Prose 1952–2004 verkossa