Miten mediassa käsitellään uskontoa?

Uskontoa ei ole pidetty keskeisenä median myyntivalttina. Media kuitenkin käsittelee uskontoa, erityisesti muiden aiheiden yhteydessä. Hyvänä esimerkkinä on television ”Homoilta” (12.10.2010), jossa keskustelu kääntyi nopeasti uskontoon. Keskustelu jatkui mediassa ja lähes 25 000 jäsentä erosi kirkosta seuraavan viikon aikana.

Suomen Akatemian tutkijatohtorin projektissa tarkastellaan, miten median uskontodiskurssi on muotoutunut ja muuttunut toisen maailmansodan lopusta nykypäivään. Tuona aikana Suomi on muuttunut maatalousvoittoisesta yhteiskunnasta teolliseksi ja edelleen jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. Aikaisemmin on kiinnitetty huomiota taloutta ja hallintaa koskeviin muutoksiin. Tässä projektissa erityishuomion saa uskonto.

Projekti kohdentuu suurimpiin aamulehtiin, erityisesti Helsingin Sanomiin, Aamulehteen ja Turun Sanomiin. Helsingin Sanomien pääkirjoitukset ja lukijakirjeet muodostavat pitkäaikaisotannan ytimen, mutta tapaustutkimuksissa keskitytään myös uutismateriaaliin, televisioon, uusmediaan ja suppeampien kohderyhmien julkaisuihin.

Toisen maailmansodan jälkeen luterilaisuus oli osa suomalaista mediamaisemaa. Noin 1960-luvun puolivälistä alkaen vannottiin yhä enemmän rationaalisen ja tieteellisen suunnittelun nimeen. Tuolloin valtamedia kannatti kirkon ja valtion eroa. Uskonto nähtiin kuitenkin ongelmaksi vain, jos se ylitti sille määritellyt rajat: sen ei tullut jarruttaa demokratian, edistyksen ja talouden kehitystä.

Viime vuosikymmenet ovat tuoneet merkittäviä muutoksia. Jo 1980-luvulla alkoi puhe vähemmistöjen oikeuksista, mutta uskonnollinen monimuotoisuus nousi keskeiseksi teemaksi vasta 1990-luvun maahanmuuton myötä. Tämä kehitys on yhdessä maallistumisen kanssa pakottanut valtakirkot miettimään julkisuusstrategioitaan ja perustelemaan asemansa uudelleen. Näkyvintä tämä on kirkon ja valtion suhteita sekä yhteiskunnallisia instituutioita koskevissa keskusteluissa. Nämä ovat mediakeskusteluissa nykyään toistuvia, tärkeiksi koettuja aiheita.

Kehityskulkujen perusteellinen tarkastelu auttaa ymmärtämään uskontodiskurssin muutosta ja sen yhteyksiä Suomen modernisoitumiseen. Lisäksi hanke tuo valaistusta median rooliin uskontoa koskevien keskustelujen ohjailijana ja uskontoa koskevien narratiivien rakentajana. Tutkimusasetelma on myös toistettavissa ja sovitettavissa muihin maihin.

Teemu Taira
uskontotieteen dosentti ja Suomen Akatemian tutkijatohtori