Oletko koskaan kuullut säveltäjä Ida Mobergista?

Minä en ollut. Kunnes eräällä luennolla havahduin siihen kummalliseen väitteeseen, että Suomessa on ollut jo ennen Kaija Saariahoa monia muitakin naissäveltäjiä. Heidät on kuitenkin unohdettu ja samalla myös historiankirjoituksesta pois pyyhitty. Siitäkin huolimatta, että säveltäjien tuotantoa olisi aikanaan esitetty, kustannettu ja arvostettukin.

Merkittävä uranuurtaja

Ida Moberg (1859–1947) eli aikana, jolloin naisten koulutus ei ollut itsestäänselvyys. Tästä huolimatta hän hankki itselleen paitsi mittavan musiikkialan koulutuksen sekä kotimaasta että ulkomailta myös loi varsin laajan sävellystuotannon. Soololaulukappaleiden lisäksi hän sävelsi suurimuotoisia kuoro- ja orkesteriteoksia. Merkittävin teos oli kuitenkin sinfonia, ja Moberg onkin tiettävästi Suomen ensimmäinen naissinfonikko. Näiden lisäksi säveltäjä työsti Asiens ljus -nimistä oopperaa. Mikäli ooppera olisi valmistunut kokonaisuudessaan, Moberg olisi ollut myös Suomen ensimmäinen oopperan säveltänyt nainen.

Ammattimaisen sävellystyönsä ohessa Moberg toimi opetustehtävissä sekä kehitti omaa pedagogista oppimateriaalia. Säveltäjän kaiken toiminnan taustalla vaikuttivat hengelliset lähtökohdat. Hän kävi Saksassa kuuntelemassa Rudolf Steinerin oppeja ja näin Mobergista tuli myös Suomen ensimmäisiä antroposofeja.

Reipas nainen – mutta sittenkin nainen

Mobergin sinfonia kuultiin sävellyskonsertissa Helsingissä 28. helmikuuta 1906. Ajan tavan mukaan säveltäjä johti itse konsertin, jossa esitettiin sinfonian lisäksi myös orkesteriteokset Ouverture ja Landtlig dans, sekä solistille, kuorolle ja orkesterille sävelletty Vaknen!

Konserttia kiiteltiin, mutta teoksia arvioitiin nimenomaan naisen tuotoksina. Esimerkiksi Oskar Merikanto kirjoitti sinfoniasta, että se oli ”tervettä musiikkia, joka ei lainkaan taivu naisilla tavalliseen sentimentaalisuuteen eikä siirappimaisuuteen”. Kritiikki loppui lauseeseen: ”Siinä puhuu reipas nainen – mutta sittenkin nainen.”

Palkittu – ja sittemmin unohdettu

Vaknen!-teoksellaan Moberg oli saanut jo 1900 Akademiska Sångföreningenin kunniamaininnan. Vuonna 1907 hänet palkittiin Muntra Musikanter -sävellyskilpailussa kuorokappaleesta Skogsrån, ja vuonna 1909 säveltäjä voitti kilpailun ensimmäisen palkinnon kuoro-orkesteriteoksellaan Tyrannens natt.

Jostakin syystä Mobergille ei koskaan myönnetty eläkettä. Koska säveltäjä eli koko ikänsä naimattomana, ”huoltolautakunta ja hyvät ystävät” pitivät huolta siitä, että hän pystyi työskentelemään säveltäjänä aina kuolemaansa saakka. Ida Moberg kuoli Helsingissä 2. elokuuta 1947. Hänen hautajaisissaan soitettiin ainoastaan miessäveltäjien musiikkia.

Helena Holsti-Setälä on musiikkitieteen opiskelija, joka tekeillä olevassa pro gradu -tutkielmassaan on luomassa uutta säveltäjäkuvaa Ida Mobergista.