Opetus tutkimuksen tukena – ja toisinpäin

Muutin ensimmäistä kertaa elämässäni Turkuun elokuussa 2018, jolloin aloitin työn yleisen kirjallisuustieteen yliopisto-opettajana. Kaupunki ja yliopisto ovat ilahduttavia uusia tuttavuuksia, mutta opetustyö on tuttua. Ennen Turkuun tulemista toimin kirjallisuustieteen ma. yliopistonlehtorina Helsingissä. Lisäksi olen aina sinnikkäästi pyrkinyt myös tutkimuskausien aikana opettamaan ainakin muutaman kurssin vuodessa.

Opetus ja tutkimus eivät nimittäin ole vastakkaisia pyrkimyksiä, vaan opettaminen ruokkii ja tukee tutkimustyötä. Opettaminen haastaa muotoi­lemaan omat ajatukset tavalla, jonka opiskelijat voivat ymmärtää. Luentojen kirjoittaminen sekä opiskelijoiden kysymykset antavat usein hyviä ideoita tutkimuksen tekemiseen. Vahva opetuskokemus antaa myös itsevarmuutta ja selkeyttä esiintymiseen esimerkiksi kansainvälisissä konferensseissa.

Parhaiten opetus ja tutkimus tukevat toisiaan, kun opetus liittyy omaan tutkimukseen. Tämä ei tarkoita pelkästään edistyneille opiskelijoille suunnattujen erityiskurssien opettamista – vaikka sitäkin tulen Turussa tekemään – vaan omaa tutkimusta sivuavia teemoja voi hyödyntää myös perusopetuksessa.

Esimerkiksi omassa tutkimustyössäni olen keskittynyt siihen, millaisia retorisia ja kerronnallisia keinoja kertomukset käyttävät vaikuttaakseen lukijoiden tunteisiin ja asenteisiin. Mitä paremmin ymmärrämme niitä mekanismeja, joilla kertomukset vaikuttavat meihin, sen paremmin voimme myös vastustaa niiden mahdollisesti manipulatiivisia pyrkimyksiä. Vaikka julkaisemani tutkimukset on suunnattu erikoistuneelle tutkijayleisölle, niiden teoreettinen ja metodologinen tausta on mahdollista esittää perusopiskelijoille ymmärrettävällä tavalla. Kirjallisuudenopiskelijan on hyvä oppia jo opintojen alussa tunnistamaan, miten tekstit vaikuttavat lukijoihinsa.

Turussa on ollut valtava ilo tutustua innostuneisiin ja motivoituneihin opiskelijoihin. Kirjallisuuden opiskelu on monelle pitkään kypsytelty päätös ja opiskelijoissa näkyy aito intohimo kirjallisuuteen. Kurssitehtävät ja opinnäytteet tehdään huolellisesti ja vaivaa säästelemättä. Opiskelijoiden vahva sitoutuneisuus ja korkea osaamistaso on motivoivaa myös opettajalle. Innostuneiden opiskelijoiden opettaminen on palkitsevaa, ja parhaimmillaan opettaminen antaa puhtia myös tutkimustyölle.

Tero Vanhanen on yleisen kirjallisuustieteen ma. yliopisto-opettaja.