Opiskelijat raittiin Suomen puolesta 1930-luvulla

”Raitis kansa! Mikä ihana kuva!”, visioitiin Turun ylioppilaslehdessä kieltolain kumoamisen jälkimainingeissa vuonna 1935. Tuolloin raittiusaate kukoisti Turun akateemisissa piireissä, kun kolmasosa kaikista Turun yliopiston opiskelijoista kuului raittiusyhdistykseen.

Paljon on Aurajoessa vettä virrannut, ennen kuin on päästy noilta ajoilta kunnioitettavaan satavuotiaaseen Turun yliopistoon. Juhlavuoden hengessä sukelsimme opinahjomme menneeseen osana Kulttuurihistorian kirjoittaminen -kurssia. Nykyhetkestä käsin tarkasteltuna TYRY:n tarina kertoo palan paikallista historiaa mullistavista ajoista. Lisäksi se on kuva akateemisen ylioppilasväen kirkkaista visioista.

TYRY eli Turun Ylioppilaitten Raittiusyhdistys käynnisti toimintansa helmikuussa 1930 vaatimattoman 11 jäsenen voimin. Yhdistyksen tavoitteena oli raittiin elämäntavan edistäminen ja sen myötä muulle kansalle esimerkkinä toimiminen. Väkijuomien nauttiminen ongelmineen nähtiin esteenä Suomen uljaalle tulevaisuudelle.

Turun yliopistoa perustettaessa Suomessa oli tuoreeltaan voimassa kieltolaki, jonka mukaisesti kaikkien alkoholijuomien valmistus ja myynti oli rangaistuksen uhalla kielletty.  Ajat olivat kuitenkin muuttuneet akateemisen raittiustoiminnan rantautuessa yliopistolle kymmenen vuotta myöhemmin. Laajalti toimimattomaksi koettu kieltolaki oli tulossa tiensä päähän, mutta nautti edelleen kannatusta raittiusliikkeen ja TYRY:n parissa.

Lakeja tärkeämpää oli kuitenkin ”vakaumuksellinen puoli”, kuten yhdistyksen sihteerinä toiminut Ilmari Nieminen linjasi Turun ylioppilaslehdessä syksyllä 1931. Tämä periaate osoittautui pian tärkeäksi suomalaisten enemmistön äänestettyä kieltolain kumoamisen puolesta.

Kieltoja ja hauskanpitoa

Alkoholiliikkeiden (nyk. Alko) avattua ovensa 5.4.1932 olivat myös turkulaiset ylioppilaat uuden tilanteen edessä. Alkoholijuomien nauttiminen saattoi tulla ensimmäistä kertaa Turun yliopiston historiassa lailliseksi ja näkyväksi osaksi opiskelijoiden juhlakulttuuria. TYRY:n aktiivit asettuivat kuitenkin päättäväisesti vastustamaan tällaista kehitystä ylioppilaskunnassa. Turun yliopiston ylioppilaskunnan virallinen kanta asiaan muotoiltiinkin lopulta yhteistyössä TYRY:n kanssa. Sen mukaisesti ylioppilaskunta ei anonut anniskeluoikeuksia.  Lisäksi se kielsi väkijuomien nauttimisen ja päihtyneenä esiintymisen ylioppilaskunnan juhlissa ja tiloissa.

Alkoholipoliittinen vaikuttaminen oli kuitenkin vain pieni osa TYRY:n monipuolista toimintaa, ja sivitystyötä tehtiin esimerkiksi kirjoittamalla ja tapaamalla ihmisiä.  Toimintaan vaikutti myönteisesti pian TYRY:n perustamisen jälkeen vuonna 1931 toimintansa aloittanut Turun ylioppilaslehti.  Tuttavallisemmin Tylkkärinä tunnettu lehti mahdollisti turkulaisille ylioppilaille keskeisten asioiden julkisen käsittelyn. TYRY:n merkittävyydestä ylioppilaskunnan keskuudessa kertoo jotain se, että Tylkkäri julkaisi vuosina 1931–1935 peräti neljä raittiusaatteelle omistettua TYRY-erikoisnumeroa.

Tyryläiset ajoivat asiaansa turkulaisten ylioppilaiden keskuudessa, mutta tekivät myös laajempaa raittiustyötä. Yhdistys kiersi Lounais-Suomen oppikouluja 5–8-henkisen kiertueen voimin. Vuosittain järjestettiin abiturienteille illanviettoja niin Turussa kuin Turun ulkopuolellakin. Reippaiden laulujen kerrottiin ilahduttaneen abiturientteja. Eräänkin vauhdikkaan ja reipastunnelmaisen illanvieton mainittiin päättyneen enemmän tai vähemmän antaumuksella esitettyyn “karkeloon”.

Yliopisto-opiskelijoille TYRY järjesti aktiivisesti keskustelutilaisuuksia, kokouksia ja retkiä. Kokoukset päättyivät illanviettoihin, ja ohjelmassa saattoi olla esimerkiksi lausuntaa tai tyryttärien kansantanhu-esityksiä. Kerran läsnäolijoita viihdytettiin humoristisella sähköstä kertovalla esitelmällä. Sunnuntaiaamuisin yhdeksältä Tyryläiset lähtivät eväsretkelle, usein Ruissalon maisemiin. Toiminta kantoi hedelmää ja jäsenmäärät moninkertaistuivat nopeasti. Vuoden 1943 lopulla jäseniä oli jo 145 koko yliopiston opiskelijamäärän ollessa 365.

 “Ainoastaan raitis kansa on tulevaisuuden kansa”

Raittiin yhteistoiminnan esittelemisen ohella Tylkkärin TYRY-erikoisnumeroissa oli nähtävissä myös yhdistyksen vakavampi aatteelinen puoli. Raittius ei ollut vain henkilökohtainen valinta, vaan isänmaallista toimintaa. Kansanrakkauden syvyyttä kuvattiin ylistämällä suomenkielisten kansalaisten auttamishaluisia sankareita, jotka tekivät työtään kansan syvissä riveissä.  Näihin auttajiin laskettiin kuuluvaksi myös aktiiviset raittiusihmiset, jotka tekivät omakohtaisia uhrauksia ja tinkivät omista nautinnoistaan.

Työ kuvattiin ikuiseksi taisteluksi onnellisen ja voimakkaan isänmaan hyväksi. Usein se rinnastettiin vakavaan kylvötyöhön, jossa siemeniksi valikoitui vain laatutavara.  Mieleen nostatettiin myös alituinen itsen kasvattamisen vaade ja syvän totuuden etsiminen, mutta myös tulevaisuuden puuta oli jatkuvasti kasteltava ja hoidettava.

Akateemisen raittiustoiminnan näkymiä ruoti Tylkkärissä myös suomalaisen alkoholipolitiikan vaikuttajana myöhemmin tunnettu Uuno Tuominen. Hän ulotti katseensa raittiustyön päämäärään: raitis isänmaa ei ollut saavutettavissa hetken työllä ja häilyvällä harrastuksella, vaan ihanteen toteutuminen vaatisi vuosikymmenien ja vuosisatojen kärsivällisyyttä kysyvää ponnistusta. “Mitä nuoriso on tänään, sitä kansakunta on huomenna”, olikin vetoomus aatteeseen sitoutumiseen tulevaisuuden tähden.

Toiminnan hiipuminen

Aatteen palosta ja vankasta kannatuksestaan huolimatta TYRY kohtasi myös vastustusta aina perustamiskokouksestaan lähtien. Yksinomaan alkoholikysymykseen keskittyminen esitettiin kriitikoiden taholta mitättömänä isänmaan rakentamisen suurten kysymysten rinnalla. Lisäksi juomatapojen vastustusta väitettiin hyödyttömäksi, koska väkijuomien käytön sanottiin johtuvan ihmisen luontaisesta tarpeesta. Raittiusväen piirissä pohdittiinkin, onko mitään hyötyä tehdä raittiustyötä aikana, jolloin väkijuomien valta-asema tuntui olevan vahvistumassa. Ilmeisen moni raittiusihminen vetäytyi kyllästyneenä ja katkerana syrjään raittiustyöstä.

Alkoholin käyttö alkoi hiljalleen vapautua kampuksella 1950-luvulta alkaen. Akateeminen raittiusihanne ajautui marginaaliin viimeistään suurten ikäluokkien saapuessa yliopistoon 1960-luvulla. Samaan aikaan entistä politisoituneempi yhdistystoiminta keskitti tarmonsa uudenlaisiin kysymyksiin. TYRY lakkautettiin virallisesti vuonna 1971.

Se, kuinka aatteen palo jatkoi liekehtimistään jäsenistön sydämissä ja toimissa yliopisto-elämän päätyttyä on kiinnostava, mutta jo aivan toinen kysymys.  Puoli vuosisataa järjestön lopullisen hiipumisen jälkeen yliopistoon on kuitenkin astunut tutkitusti edellistä raittiimpi sukupolvi. Ehkäpä tulevaisuudessa pääsemme todistamaan järjestäytyneen raittiustoiminnan paluuta kampukselle.

Kirjoittajat ovat kulttuurihistoriaa sivuaineena opiskelevia uskontotieteilijöitä.

Valokuva: Pietinen, CC BY 4.0.

Lisätietoa aiheesta:

Ahonen, Jukka: Raittiusaatteen kriisi. Alkoholin vuosisata: suomalaisten alkoholiolojen vaiheita 1900-luvulla. Toim. Matti Peltonen, Hanna Kuusi ja Kaarina Kilpiö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2006, 328-375.

Turun ylioppilaslehden numerot 11/1931, 11/1932, 12/1933 ja 2B/1945.

Varjo, Kerttu: Turun Ylioppilaitten Raittiusyhdistys (TYRY) 1930-1971. Alkoholikysymys 4/1980, 71-100.