Oppikirja kulttuurien tutkimuksen identiteetin työstämisen välineenä

Sirkkalan Janus-salin aulaan oli 12.3. kokoontunut suuri joukko turkulaisia kulttuurintutkijoita juhlimaan uuden yhteisen oppikirjan, Askel kulttuurien tutkimukseen (Turun yliopisto 2015), ilmestymistä. Tilaisuudessa puhui hkt-laitoksen johtaja, folkloristiikan professori Pekka Hakamies, kirjan toimittaja, uskontotieteen tohtorikoulutettava Jaana Kouri, kansatieteen yliopistonlehtori Hanneleena Hieta sekä Kourin kukittanut uskontotieteen professori Veikko Anttonen. Kaikki puhujat olivat olleet mukana kirjaprojektissa. Puheiden jälkeen kuultiin kahdesta folkloristista ja yhdestä uskontotieteilijästä koostuvan, oppiaineryhmän ja vanhan laitoksen aikaisemman fyysisen sijaintipaikan mukaan nimetyn Fennicum Fellows String Societyn musisointia.

Uskontotieteilijänä, kulttuurintutkijana sekä valintakoekirjan identiteettiä käsittelevän luvun kirjoittamiseen osallistuneena oli kiinnostavaa havahtua siihen, miten kolmen oppiaineen välisestä runsaasta vuorovaikutuksesta (yhteiset kurssit, juhlat, retket…) huolimatta yhteisiä kirjoitusprojekteja ei juurikaan ole ollut, edes silloin, kun oppiaineet muodostivat oman laitoksen ja sijaitsivat erillään historian ja taiteen tutkijoista. Kulttuurien tutkijan identiteetti on ollut olemassa aiemmin laitoksen ja nyttemmin oppiaineryhmän nimilappuna ja samaistumisen kohteena, mutta yhteiset tieteelliset tuotokset ovat olleet vähäisiä.

Huomio ei ole omani: se tuli ilmi myös tilaisuuden puheenvuoroissa. Hakamies totesi, että kirjoitusprojekti oli ylhäältä annettu. Opetusta on yhtenäistetty ja oppiaineista muodostettiin yhteinen hakukohde. Yksi opiskelijavalinta ehdittiin käydä läpi ilman yhteistä valintakoekirjaa. Kouri painotti sitä, että kirjoitusprojekti pakotti miettimään oppiaineiden yhteistä identiteettiä suhteessa niiden erityisiin identiteetteihin. Toimituskunnan tietoinen valinta oli kirjoituttaa kirjan pääluvut niin, että kaikkien lukujen kirjoittamisessa olisi ollut kolmen oppiaineen edustajia mukana (tämä ei toteutunut aivan kaikkien lukujen kohdalla), tapausartikkelit taas ovat yksittäisten tutkijoiden kirjoittamia. Hieta oli ollut mukana kirjoittamassa päälukua sekä tapausartikkelia: edellisen kohdalla kokonaisuuden hahmotus oli ollut keskeisellä sijalla, jälkimmäisen kohdalla taas tekstin osuus kokonaisuudessa näkyi vasta lopuksi.

Anttonen totesi kirjan hiovan oppiaineet uudella tavalla yhteen ja olevan uusi alku turkulaiselle kulttuurintutkimukselle. Aika näyttää miten käy. Kirjaprojekti kuitenkin toi esille sen, että myös yhteistyö tutkimuksessa ja oppimateriaalien tuottamisessa vahvistaa yhteistä identiteettiä. Uskon, että muutkin kirjoitusprojektiin osallistuneet jakavat tämän huomion.

Jaana Kouri työstää uskontotieteen väitöskirjaansa, ja sivuaa siinäkin identiteettiin liittyviä kysymyksiä.