Oudot ja ihanat kielikohtaamiset

Kielten käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin vaikutetaan monin virallisin ja epävirallisin kielipoliittisin toimin. Erilaiset arjen tilanteet ja kielenkäyttäjien kokemukset ovat merkityksellisiä siltä kannalta, miten kieliin ja niiden käyttöön suhtaudutaan. Tarkastelen muutamien esimerkkien ja arjen havaintojen kautta kieliin liittyviä käsityksiä ja uskomuksia.

Bonjour ja hyvää päivää

Tein jokin aikaa sitten tilauksen ranskalaisesta verkkokaupasta, joka myy muun muassa vaatteita ja asusteita. Sähköpostiini saapui tilausvahvistus ja paketin lähetystä koskevia viestejä, joiden kielistrategia kiinnitti huomioni. Sähköpostiviestit olivat englanninkielisiä asiakkaalle, jonka asuinmaan perusteella oletuskieli oli englanti, mutta sähköpostiviestien aloituksissa (Bonjour) ja lopetuksissa (À bientôt) ja myös tekstiin upotettuna käytettiin ranskankielisiä sanoja tai ilmauksia. Muun muassa kerrottiin, että asiakkaalla on la liberté muuttaa mielensä ostoksen suhteen. Ranskankieliset sanat oli valittu niin, että niiden saattoi olettaa olevan tuttuja – kliseemäisiäkin – tai asiayhteydessään arvattavia sellaisessakin tapauksessa, ettei asiakas olisi ollenkaan ranskantaitoinen. Tämän markkinointistrategian tarkoituksena todennäköisesti on vahvistaa ostokokemuksen ranskalaisuutta ja yrityksen brändiä. Suomessakin on toki kansainvälisiä yrityksiä, joiden nimet ovat suomenkielisiä. Pohdin hetken, voisiko suomalainen vastaava yritys jollain tavalla käyttää suomen kieltä vastaavassa kansainvälisessä markkinointiviestinnässään, ja miksi ja milloin niin voisi tehdä. On toki helppo sanoa, että suomen kieli ei maailmanlaajuisesti ole lainkaan niin käytetty tai tuttu kuin vaikkapa ranskan kieli. Ilmiössä ylipäätään on kyse kuitenkin myös laajemmin siitä, mitä me ajattelemme eri kielten käytöstä jokapäiväisen elämän tilanteissa ja mihin me milloinkin samaistumme ja haluamme samaistua.

Stereotypiat – harmitonta hupia vai jopa suoranaista haittaa?

Monenlaiset populaarikulttuurin ilmiöt voivat saada meidät näkemään ja kuulemaan kieliä uudella tavalla. Vuonna 2023 euroviisujen jälkimainingeissa kerrottiin suorastaan ennenkuulumattomana pidetystä ilmiöstä: ulkomaiset euroviisufanit osasivat ulkoa Suomen Käärijän euroviisukappaleen, ja suomen kieli raikasi yllättävissäkin paikoissa. Tämän kevään Ruotsin euroviisuedustajan, Vöyriltä kotoisin olevan KAJ’n, menestyskulkua ja vaikutusta ruotsinsuomalaisuuteen, suomenruotsalaisuuteen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön on tarkasteltu monelta kantilta. Euroviisukeskustelut ovatkin osoittautuneet varsin jännittäväksi maaperäksi kielellisen monimuotoisuuden kannalta. Kotus-blogissa Olli Tamminen hiljan tarkasteli suomen ja ruotsin käyttöä euroviisuissa ja KAJ’n ainutkertaisuutta Ruotsin euroviisuhistoriassa tässäkin valossa. Ehkäpä monessa suomalaisessa mielessä välkähtää ilo, kun kuulemme, että laajaa kansainvälistä kiinnostusta herättäneen kappaleen sanoituksessa vilahtaa myös mitä tutuimpia suomenkielisiä sanoja.

KAJ’n on todettu hyödyntäneen kekseliäästi Suomeen, suomen kieleen ja suomalaisiin liittyviä kliseitä ja stereotypioita. Mistä kieliin liittyvät stereotypiat ylipäätään kumpuavat, mikä niitä ruokkii ja onko niillä jotain merkitystä? Keskustelin opiskelijaryhmäni, Suomen kielen ja kulttuurin opiskelijoiden, kanssa siitä, millaisia suomen kieleen liittyviä stereotypioita ja uskomuksia he ovat kohdanneet joko ennen Suomeen tuloaan muissa maissa tai Suomessa. Keskusteluun osallistuneet opiskelijani ovat kotoisin eri puolilta Eurooppaa, Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa. Moni kertoi jossain vaiheessa törmänneensä oletukseen, jonka mukaan suomi on oudolta tai hauskalta kuulostava kieli, jossa on paljon pitkiä sanoja. Muissa Pohjoismaissa asuneet opiskelijani kommentoivat, että kun mainitsee puhuvansa suomea, joku usein kommentoi luettelemalla lukusanoja tai todellakin toteamalla, että ei saa peittää. Japanilainen opiskelijani kertoi kiinnostavia esimerkkejä japanilaisyritysten suomenkielisistä tuotenimistä. Japanissa voi tulla vastaan esimerkiksi Keittiö-niminen yritys, joka on keskittynyt kylläkin naisten ja lasten muotiin. Suomi kiehtoo ja kiinnostaa Japanissa, ja suomen kieli tuotteen nimessä voi tehdä tuotteesta jännittävämmän. Ehkä tässä ilmiössä on jotain samaa kuin ranskalaisyrityksen ranskan käytöllä muuten englanninkielisissä sähköposteissa?

Monet vaikkapa suomeen kieleen liittyvät käsitykset ovat kohtalaisen harmittomia ja hauskojakin. Haitallinen sen sijaan etenkin Suomeen kotoutuvien näkökulmasta on sitkeästi elävä maine suomen kielen vaikeudesta, jota myös suomalaiset itse mielellään tuovat esiin. Moni opiskelijani reflektoi sitäkin, että on kiinnostavaa huomata, että muutamien Suomessa asuttujen vuosien jälkeen suomen kieli ei itselle enää kuulostakaan hassulta tai oudolta. Suomen kieli on muotoutunut oman kielivalikoiman ja jopa identiteetin keskeiseksi osaksi.

Kielenkäyttäjien arkisilla valinnoilla ja asenteilla on merkitystä kielten käyttöalan ja vallitsevan kieli-ilmapiirin kannalta. Monikielisyyttä ja kielellistä identiteettiä voi määritellä ja tarkastella monin eri tavoin. Kielenkäyttäjillä voi olla monenlaisia monikielisyyden kokemuksia, ja voimme kokea samaistumisen tai läheisyyden tuntemuksia erilaisiin kieliin ja kulttuureihin varsin joustavasti. Useimmat ihmiset todennäköisesti toivovat arjen kielitilanteissakin sekä uutuudenviehätyksen että tuttuuden kokemuksia.

Pääkuva: Ranskalaisen vaateliikkeen verkkokaupasta tilatussa paketissa on pahvipakkauksen somisteena pieni ranska–englanti-sanasto.

Kirjoittaja on suomen kielen yliopistonlehtori.