Pelko varhaismodernin kaupungin arjen lähteissä

Tunteiden historia on yksi historiantutkimukseen tuoreista suuntauksista. Toisin kuin monet historiantutkimukseen rantautuneista raskaasti lastatuista metodologis-teoreettisista maihinnousualuksista kuten transnationalismi, tunteiden historia näyttäytyy ennemminkin siellä täällä esiin pilkahtelevina kevään kukkasina.

Järki ja tunteet?

Suuntauksen taustalla on ajatus siitä, että perinteisesti vastakkain asetetut järki ja tunteet eivät toimi erillisinä, vaan rationaalisten päätösten taustalla on tunteisiin kietoutuva voima. Historiantutkimuksessa tunteiden merkitys on ennen kaikkea tunteiden kulttuuri- ja aikasidonnaisuuden ja tunteiden biologisen ja psykologisen muuttumattomuuden välisessä asetelmassa, jota edustaa esimerkiksi rakkauden myyttiä romantiikan aikakauden tulokkaana purkava Hanna Kietäväinen-Sirénin (JY) tuore väitöskirja Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700).

Missä pelko?

Toisin kuin rakkautta, pelkoa tuskin koskaan on pidetty modernin aikakauden rakennelmana. Pelolla on mielikuvissamme varhaismodernien kaupunkien arjesta selkeä yhteys pimeään vuorokaudenaikaan. Siitä huolimatta pelkäämiseen ja pelkoon liittyvät sanat ja käsitteet ovat ensi olettamusta harvinaisempia aikakauden lähdeaineistoissa.

Esimerkiksi Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjassa vuodelta 1760 sana pelko esiintyy vain kerran. Tammikuussa 1760 muurarikisällit Jacob Tammelin ja Anders Rothberg olivat yrittäneet murtautua muurarimestari Johan Dambergin ja tämän vaimon Lisa Thomasdotterin taloon, lyötyään ensin porttia metsästysveitsellä Dambergin tultua heitä ulos vastaan. Tämän jälkeen he olivat rikkoneet ikkunoita ja yrittäneet tunkeutua taloon. Yhdentoista aikaan illalla Dambergin luona kortteerissa asunut kisälli Michael Laitelin kertoi oikeudessa löytäneensä pariskunnan talosta täysin kauhusta ja pelosta tärisevinä (”helt bestörte och darrande, af räddhåga”).

Lähteet ja tunteet

Monissa muissa tapauksissa, joissa intuitiivisesti olettaen uhrien on täytynyt olla peloissaan, todistajat eivät mainitse mitään tähän viittaavaa. Paljon useammin saman vuoden pöytäkirjassa nousevat esiin kuvaukset hellistä tunteista aviottomia lapsia saaneiden pariskuntien välillä. Tunteiden historiassa tuleekin huomioida, paitsi tunteen ja sitä kuvaavan kielellisen ilmauksen vastaavuuden ja anakronismin ongelma, myös tunteen ilmenemisen tai poissaolon merkitys asiakirjan kontekstissa. Pelon kokeminen ei ollut kämnerinoikeudessa annettujen tuomioiden kannalta erityisen olennaista tai kiinnostavaa, toisin kuin avioliittolupauksen rikkomisen vuoksi oikeuteen tulleiden pariskuntien välisten suhteiden tunneulottuvuus.

Panu Savolainen on arkkitehti ja historian maisteri, joka valmistelee väitöskirjaansa varhaismodernin arjen tilallisuudesta.