Pyhää ja pahaa kuvien kertomana

Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen sekä Arte ry:n yhteistyönä syksyn 2011 aikana toteuttama Camera Sacra & Mala -tapahtumasarja syventyi pohtimaan pyhyyttä ja pahuutta. Osana tapahtumasarjaa toteutettu Pyhän ja pahan heijastuksia -valokuvaustyöpaja huipentui valokuvanäyttelyyn, joka päättyi tammikuun puolivälissä. Kuuden viikon ajan Turun pääkirjaston Rotundassa saattoi tutustua työpajalaisten tulkintoihin pyhästä ja pahasta.

Syksyn aikana työpajoissa pohdittiin pyhää ja pahaa käsitteinä ja ilmiöinä. Osallistujat pyrkivät valokuvin tuomaan esiin omia ajatuksiaan aiheesta. Näkemykset ja ilmaisu syvenivät pitkien keskustelujen myötä, kun kuvia ja niiden herättämiä tunteita ja mielikuvia käytiin läpi osallistujien kesken. Työpajan ohjelmaan kuului myös pyhyyden ja pahuuden erilaisia tiloja käsittelevien Studia Generalia -luentojen seuraaminen sekä osallistuminen pyhän ja pahan perinteistä maantiedettä haastaville kaupunkikävelyille. Keskustelu teemoista jatkui lisäksi tapahtumasarjan blogisivustolla.

Kertyneestä kuvasadosta valittiin näyttelyyn tulevat kuvat. Työryhmän ja osallistujien yhteistyönä saatiin rajattua monipuolinen mutta eheä kokonaisuus, joka kysyy, ottaa kantaa ja herättää tunteita. Kuvia voidaan lähestyä niin itsenäisinä teoksina kuin kokonaisuutena, jossa kuvat luovat välilleen jännitteitä tai tukevat toistensa viestejä.

Katsojan kokemusta kysymässä

Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjan yhtenä ajatuksena oli taiteen ja tieteen vuoropuhelu katsojien ja kuulijoiden kanssa. Näyttelyn yhteydessä suoritettiin kysely, jossa vierailijoita pyydettiin nimeämään heidän silmissään kaikkein pyhimmältä ja pahimmalta vaikuttavat kuvat. Kyselyyn vastanneita oli 55 ja näkemykset kuvien pyhyydestä ja pahuudesta jakautuivat laajalti, vaikka yhtenäistä linjaakin vastauksista pystyy hahmottamaan.

Jokainen kuva sai vähintään yhden pyhä- tai paha-äänen, useat saivat molempia.  Joukossa oli kuvia jotka selvästi jakoivat mielipiteitä, kun taas toiset kuvat miellettiin selkeämmin joko pyhäksi tai pahaksi. Metsää ja luontoa kuvaavat teokset nähtiin lähes yksimielisesti pyhinä. Eniten pyhä-ääniä saanut yksittäinen teos oli katukivien välistä kasvavaa hentoa tainta kuvaava Puut ovat nimettömiä 1. Toiseksi pyhimmäksi kuvaksi koettiin teos sarjasta Pyhään, jonka metsäaiheisten kuvien yhteenlaskettu äänisaalis nousi äänestyksen suurimmaksi. Ei ehkä liene perusteltua vetää johtopäätöksiä luonnon kokemiseen pyhänä yleisemmin, mutta luonto kuvissa tuntuisi ainakin puhuttelevan monia. Tavalla tai toisella luonto oli jossain projektin vaiheessa esillä jokaisen työpajalaisen kuvissa.

Pyhän ja pahan häilyvät rajat

Näyttelyn kuvista osuvimmin pahaa edustivat yleisön mielestä Ahneus ja Requiem, jotka saivat äänestyksessä yhtä paljon paha-ääniä. Teosten kuva-aiheet viittaavat selkeästi rahaan ja alkoholinkäyttöön. Lähes yhtä pahana näyttäytyi kuvapari Matkalla kotiin, jonne ei pääse, joka herättää mielikuvia muun muassa lapsuuden vaietuista tapahtumista. Kyseinen teos sai kuitenkin myös pyhä-ääniä ja toimiikin oivana esimerkkinä pyhän ja pahan monitulkintaisuudesta, samoin kuin Requiem, joka myös jakoi mielipiteitä.

Suomalaisten monimutkaista suhdetta muun muassa alkoholiin ja kuluttamiseen käsiteltiin myös Pyhän ja pahan kulmilla -kaupunkikävelyillä. Kierroksen salakapakoita käsittelevä osuus herätteli pohtimaan alkoholikulttuuriamme, jossa alkoholinkäyttöön liittyy yhtä aikaa sekä sosiaalista painetta että häpeää ja monia negatiivisia ilmiöitä. Ahneus ja rahan valta nousivat esiin useassakin kävelykierroksen kohteessa, muun muassa käsiteltäessä kuluttamista, kaupunkirakentamista ja tieteen riippumattomuutta. Kaupunkikävelyjen ja luentojen teemoja onkin selvästi löydettävissä näyttelykokonaisuuden kuvista.

Pyhän ja pahan heijastuksia -valokuvanäyttely on esillä myös toukokuussa 2012 Korppoossa Korppi-galleriassa. Kuten pyhä ja pahakaan eivät ole muuttumattomia ja selvärajaisia, myös näyttely uudistuu osittain ja laajenee joillakin kuvilla. Näyttelyyn osallistuvat jatkavat pyhän ja pahan pohdiskelua ja määrittelyä valokuvan keinoin ja tarjoavat katsojille toivottavasti jälleen ajatuksia ja tunteita herättävän kokonaisuuden.

Anna Gradistanac on uskontotieteen opiskelija joka toimi assistenttina Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjassa.

Pimeyden 876 sävyä -kulttuuripääkaupunkihankkeeseen kuuluva, Turun yliopiston ja Arte ry:n yhteistyönä toteuttaman Camera Sacra & Mala -tapahtumasarjan vastuutaiteilijana toimi TaM-tutkija Nina Kokkinen (uskontotiede) yhdessä kuvataiteilija Paula Väinämön kanssa. Tapahtumasarjan toteuttamiseen osallistui myös neljä laitoksen opiskelijaa: Anna Gradistanac ja Jemina Kotiaho (uskontotiede), Heidi Tähtinen (kulttuurihistoria) ja Jaakko Virrankoski (kotimainen kirjallisuus). Studia Generalia -luentosarjan koordinoinnista vastasi ensisijaisesti Suomen Akatemian tutkijatohtori Anne Heimo (folkloristiikka).