Pyhää pelkoa ja propagandaa

Uhka on tilallinen ulottuvuus, joka leijuu kaupunkien kaduilla, liikkuu ja muuttaa muotoaan. Entä onko uhka hallittavissa?

Voidaan väittää, että informaatioteknologian avaama väylä tiedon vapaalle kululle on rakentanut uuden tutkimuksen alueen, joka pakenee selkeää kuvailua. Tämä ajatustemme ja fyysisen maailman välissä leijaileva media-avaruus on juurruttanut itsensä mieliimme.

On vaikeaa edes yrittää ymmärtää sen sisältämää informaation määrää. Tilan hahmottaminen selkeäksi kokonaisuudeksi on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi, vaikka se on osa arkeamme. Osa tämän media-avaruuden lonkeroista on valjastettu suurvaltojen agendojen alaisiksi. Syy tähän on sen loistava kyky luoda uhkakuvia ja pelon ilmapiiriä, rajoista välittämättä.

Huonoja uutisia

Tietoisuus vaarallisesta yhteiskunnasta tuodaan läsnäolevaksi sosiaaliseen todellisuuteemme median kautta. Uhkakuvat, joita median avulla luodaan, ovat aina heijastus tulevaisuuden kautta nykyhetkeen. Ilman hypoteettista tulevaisuutta uhkaa ei ole.

Uhkakuvat ovat siis ennustuksia, joiden avulla pelon ilmapiiriä luodaan. Uhkaa materialisoidaan ja syötetään meille vaarallisuuden tunteella höystettynä. Aivan kuten Orwellin teoksessa 1984, olemme mekin aina olleet tietoisia uhkaavista ’muista’.

Pelko myy

Hille Koskela mainitsee kirjassaan Pelkokierre (2009) käsitteen ’pelon kulttuuri’. Tämä kulttuurin muoto on avannut myös uusia mahdollisuuksia: pelko on loistava bisnes. Turvallisuutta on helppo myydä kenelle tahansa – etenkin pelokkaalle.

Uhkakuvia käytetään häikäilemättömästi hyväksi muun muassa turvallisuuspolitiikassa, jossa vastarinta saadaan hiljenemään terrorismin uhalla. Mielipiteiden vääntäminen haluttuun muottiin on helpompaa, kun vaakalaudalla ovat hyvinvointi ja elämän tasapaino. Tähän tarkoitukseen massamedia on täydellinen työkalu. 

Symbolista suojaa

Joukkoviestinnän maalaaman uhan varjossa eläessämme on hyväksyttävää toivoa vahvaa valtiollista turvaa, jonka luoma kupla pitäisi meidät suojassa vaarallisilta – tai jopa profaaneilta – muilta. Ei siis ole ihme, että kansallinen hurmos on nostanut jälleen päätään eri puolilla Eurooppaa.

Globaali uhka vaikuttaa myös paikallisella tasolla. Turvattomuuden tunnetta on yritetty ehkäistä hurmion lisäksi valvontaa ja turvallisuuspalveluiden näkyvyyttä lisäämällä, mutta ’toiset’ ovat tällä tavoin vain lähempänä meitä kaikkia.

Joona Saari on uskontotieteen pääaineopiskelija ja viimeistelee kanditutkielmaansa pyhyydestä venäläisessä joukkoviestinnässä.