Rahoitusvesillä kaivataan koordinaatteja
Täydentävän rahoituksen, eli sen jolla tutkimusta tehdään ja hankkeita pyöritetään, hakeminen näyttäytyy katsojasta riippuen varsin erilaisena. Controllerille kyse on budjetista; käsitteet kuten HSK, YK sekä vaativuus- ja henkitaso ovat hänen tärkeimpiä työkalujaan. Tohtoriopiskelijoille rahoituksen hakeminen lienee useimmiten murheenkryyni, kun säätiöt imaisevat Molokin kidan lailla huolella valmistellun apuraha-anomuksen vailla toivoakaan palautteesta. Opetus- ja tutkimushenkilöstölle rahoituksen hakeminen on aikasyöppö, joka tarkoittaa käytännössä vähemmän aikaa oman tutkimuksen, opiskelijoiden tai vaikkapa perheen parissa. Tutkimuskoordinaattorille rahoituksen hakeminen on tätä kaikkea – ja paljon muuta. Näkökulmaerojen vallitessa tutkimuskoordinaattorin onkin muokattava viestiään notkeasti.
Maaliskuun alussa humanistisessa tiedekunnassa täytettiin tutkimuskoordinaattorin paikka. Vain kasvatustieteiden tiedekunnassa oli entuudestaan vastaava paikka, joten tiedekuntaamme voi kiittää rohkeudesta. Tutkimuskoordinaattorin tehtävänä on tiedottaa ennen kaikkea EU:n, Suomen Akatemian ja TEKES:n rahoitusmahdollisuuksista sekä auttaa hakijoita kirjoittamaan parhaita mahdollisia hakemuksia. Koordinaattori joutuu siis jatkuvasti puhumaan rahasta – seikka, joka varmasti nostaa niskavillat pystyyn monella yliopistolaisella.
Poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen kertoo Turun ylioppilaslehdessä (Pöytäpuheita, 2/2015), ettei 1960-luvulla poliittisen historian laitoksen kahvipöydässä puhuttu rahasta, sillä ”se olisi ollut totaalisen sivistymätöntä”. Puolen vuosisadan takainen onnela ei kuitenkaan näytä lähiaikoina palaavan. Siksi rahakissa on nostettava pöydälle – ainakin koordinaattorin työpöydälle. Siellä se saakin muistuttaa siitä, että ulkopuolista rahoitusta tarvitaan tutkimuksen tekemiseksi. Yliopiston sivistysfunktioon tämä liittyy siten, että uusimmasta tutkimuksesta ja sen tuloksista puolestaan hyötyvät opetuksen välityksellä opiskelijat.
Kuinka itse suhtaudun rahoituksen hakemiseen? Samat epävarmuudet ovat kalvaneet minua kuin muitakin, mutta jo vuosia sitten olen omaksunut uuden näkökulman. Rahoituksen hakeminen on määrätietoista toimintaa kuten tutkimuksen tekeminenkin. Siinä missä tutkimusta tehdessä kerätään aineistoa kunnes johtopäätökset ovat selkeät ja muuttumattomat, rahoitushakemusta kehitetään saadun palautteen perusteella kunnes myönteisen rahoituspäätöksen saaminen on vain ajan kysymys. Juuri kehittämistyöhön tutkimuskoordinaattori tarjoaa apuaan.
Lauri Keskinen on humanistisen tiedekunnan tutkimuskoordinaattori.