Rikas tyttörukka

”Hän oli umpisokea, holhouksen alainen, monien tuomioiden rasittama sekä hairahtunut ja pahantahtoinen ihminen.” Näin kuvaili Elisabet Wollea hänen setänsä Jakob Wolle vuonna 1654.

Holhouksen alaiset naimattomat naiset

Selvitin toukokuussa 2016 tarkastetussa väitöskirjassani Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623−1670 myös naimattomien naisten – jollainen Elisabet oli – toimintaa omaisuutensa puolustajina. Ruotsin valtakunnan kaupungeissa naimattomat naiset esiintyivät oikeudessa vain harvoin. Naimaton nainen oli aina holhouksen alainen ja hänen holhoojansa – jollainen Jakob Wolle oli – huolehti hänen asioistaan. Miten turkulainen nainen puolusti oikeuttaan hallita omaisuuttaan?

Riittivätkö rahat?

Elisabet Wolle peri vanhemmiltaan pääomana 2 650 hopeataalarin summan, jollaista vain harva ihminen edes ansaitsi elinaikanaan. Lisäksi hänelle kuului kivitalo ja kauppapuoti Turussa sekä kahdeksan maatilaa Satavan ja Kulhon saarissa. Näistä hän sai vuosittain huomattavat tulot. Elisabet kuitenkin valitti jatkuvasti Turun raadille, että hän eli kurjuudessa ja nälkäkuoleman partaalla, sillä holhoojat eivät toimittaneet hänelle näitä varoja. Raadin pöytäkirjoista kuitenkin selviää, että hän sai kuukausittain 70−90 taalarin summia. Tällä rahalla olisi syönyt jo useampikin ihminen vuoden ajan. Holhooja valittikin, että Elisabet matkusti rahoilla Tukholmaan ostamaan itselleen kalliita vaatteita. Lisäksi hän piti luonaan ylen määrin palveluskuntaa, joka ympäröi häntä hovin lailla.

Elisabet vastaan holhoojat

Elisabetin holhoojat vaihtuivat tiuhaan, sillä hän istui näiden kanssa jatkuvasti oikeutta. Turun raastuvanoikeuteen hänen omaisuutensa hoitoa koskevat asiat päätyivät 95 kertaa. Holhoojat valittivat, että Elisabet vaati heiltä niin tarmokkaasti omaisuuttaan, että he joutuivat antamaan hänelle jo omistaan. He valittivat myös sitä, että Elisabet juoksutti heitä jatkuvasti oikeudessa ja pilasi heidän maineensa. Myös raati oli helisemässä Elisabetin syytösten kanssa, joita se piti turhina. Kun asiat eivät edenneet oikeudessa hänen haluamallaan tavalla, Elisabet uhkasi lähteä Tukholmaan valittamaan korkeammille viranomaisille.

Tavoite: saada päättää omista asioistaan

Riitaisa elämä aiheutti kolhuja Elisabet Wollen maineeseen. Hänen setänsä mukaan tyttö oli saanut salavuoteuden (kahden naimattoman ihmisen välisen seksuaalisen kanssakäymisen) seurauksena spitaalin. Elisabet elikin eristäytyneenä talossaan, mutta tauti tuskin oli spitaali, vaan jokin ihosairaus. Hänelle rakennutettiin Seilin spitaalisaarelle omat rakennukset 400 hopeataalarilla. Tuskin edes hospitaalin rakennukset olivat niin arvokkaat. Sinne Elisabet ei kuitenkaan muuttanut, vaan hän pysyi kaupunkitalossaan. Hän osoitti käytöksellään, että hän tiesi kuuluvansa porvarieliittiin ja olevansa varakas nainen, joka halusi päättää omista asioistaan. Holhouksen alla hän pysyi koko elämänsä, mutta onnistui sentään saamaan runsaasti rahavaroja käyttöönsä. Hänen taistelunsa holhoojien kanssa osoittaa, että historialliset lähteet voivat antaa kovin ristiriitaisen kuvan todellisuudesta riippuen siitä, kenen sanoja pöytäkirjoihin kirjoitetaan. Elisabet Wolle haudattiin varakkaan porvarisperheen tyttären lailla Turun tuomiokirkon naisten penkkien alle 29. helmikuuta 1652.

Veli Pekka Toropainen väitteli Suomen historian oppiaineessa toukokuussa.

Veli Pekka Toropainen: Päättäväiset porvarskat. Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670. Annales Universitatis Turkuensis C 419. Turun yliopisto 2016.