Ruoka, rakkaus ja toinen
Virginia Woolf on kirjoittanut, että ”Ihminen ei voi ajatella hyvin, rakastaa hyvin, eikä nukkua hyvin, jollei ole syönyt hyvin.” Läpi ihmiskunnan kirjallisen ja kuvallisen historian ruoan ja rakkauden teemat ovat kietoutuneet toisiinsa. Rakkaudella ja ruoalla on molemmilla kyky herättää ihmisen kaikki aistit. Aistinautintoon kuitenkin liittyy aina vaaran elementti. Liika on liikaa, niin ruoassa kuin rakkaudessa. Yksinkertaiset ilot ovat turvallisia mässäilyn johtaessa turmelukseen.
Itse ja toinen sekä itsen toiseus
Toiseus ei liity vain ihmisen suhteeseen muihin ihmisiin vaan ruoka itsessään on toista – se on toiseutta lautasella. Ihmisen ulkopuolen ja sisäpuolen välinen raja rikkoutuu syödessä. ”Olet mitä syöt” konkretisoituu tuhansina erilaisina ruokavalioina ja dieetteinä. Kontrolloimalla syömistään ihmiset kontrolloivat vaaraa, joka liittyy tuohon rajanylitykseen. Kontrollilla myös tavoitellaan itsen toiseutta, saavuttamatonta ideaalisubjektia, joka on parempi, puhtaampi ja täydellisempi. Ajatus ruumiista temppelinä, joka pitää säilyttää puhtaana syömällä oikein on eräänlaista itsensä rakastamista, joka äärimmilleen vietynä kääntyy vastakohdakseen.
Ruoalla rakastaminen
Ruoka ei ole vain kontrolloitua ravintoa vaan se on myös merkityksiä ja viestejä. Ruoka kokoaa ihmiset yhteen. Ruoan jakaminen toisen kanssa on arvokkaiden resurssien jakamista ja siten ruoalla osoitetaan välittämistä ja huolenpitoa. Ruokailutilanteissa erotetaan juhla arjesta ja ystävät vihollisista. Yhdessä syöminen lähentää ihmisiä myös romanttisen rakkauden merkeissä. Tietyt ruoka-aineet mielletään afrodisiakeiksi – rakkauden herättäjiksi. Ruoan avulla toiseus voidaan päästää lähelle itseä, jopa siinä määrin, että se voi olla vaarallista. Äärimmäisessä kontrollissa, nautinnollisessa mässäilyssä ja hullussa rakkaudessa itsen ja toisen raja hämärtyy.
Mitä on rakastaa hyvin ja syödä hyvin?
Ehkäpä hyvin syöminen on itsen rajojen tunnistamista, joka lienee myös olennaista hyvin rakastamisessa. Sekä ruoassa että rakkaudessa on kysymys antamisesta ja saamisesta – sopivassa suhteessa. Kärjistäen voidaan sanoa, että ruoka ja rakkaus ovat joskus edellytyksenä toisilleen. Ruoan tai rakkauden puuttuminen saa maailman näyttämään väärältä ja julmalta paikalta.
Anna Haapalainen on uskontotieteen tohtorikoulutettava, joka vetää ”Pyhää Ruokahalua” -kurssia ja kokee itsen rajojen hämärtymistä erityisesti suhteessaan suklaaseen.
Teknisen toimituksen pyynnöstä:
Donna Folonarin suklaakakku
Eli kakku todelliseen suklaannälkään
200 g laadukasta, tummaa suklaata (55–70%)
100 g voita
4 munankeltuaista
200 g tomusokeria
1 ½ rkl perunajauhoja
1 tl vaniljasokeria
4 munanvalkuaista
Hyppysellinen suolaa
Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Kun suklaa-voiseos on tasaista ja kiiltävää, nosta se sivuun jäähtymään siksi aikaa, kun valmistelet loput ainekset. Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Nosta valkuaiset odottamaan sivuun. Lisää keltuaisten joukkoon tomusokeri ja vatkaa voimakkaasti kunnes vaahto on kauniin kuohkeaa. Mittaa perunajauhot ja vaniljasokeri. Siivilöi ne tiheän siivilän läpi keltuais-tomusokerivaahdon joukkoon. Sekoita varovasti käännellen. Nosta seos sivuun odottamaan. Ota valkuaiskulho ja lisää valkuaisten joukkoon hyppysellinen suolaa. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Yhdistä kakun aineet: sekoita keltuaisvaahto suklaa-voiseoksen joukkoon varovasti käännellen. Kun seos on tasaista, kääntele joukkoon valkuaiset. Taikina ei saisi menettää kuohkeuttaan. Voitele 24 cm irtopohjavuoka. Laita vuoan pohjalle leivinpaperia ja voitele myös se. Kaada taikina vuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 30 minuutin ajan. Kakku ei saa kypsyä täysin, vaan se tulee jäädä valuvaksi keskeltä. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen irrottamista vuoasta. Sirottele päälle tomusokeria ja tarjoile konjakilla maustetun löysän kermavaahdon kanssa.