Salatun tiedon kaipaajat

Henkien kutsuminen, niiltä lohdun sanoman kuuleminen ja monenlainen esoteerinen etsintä leimasivat 1800-luvun lopun vuosia. Monet olivat kyllästyneet kylmään ja kalseaan hyötyä tavoittelevaan maailmaan, joka tuntui jättävän vain vähän tilaa hengellisyydelle. Esoteerisia ilmiöitä tihkuikin näkyviin kaikkialla, niin viihdeohjelmistoissa kuin sanomalehtien sivuilla.

Perjantaina, 15. tammikuuta 1897 kirjoitti Päivälehti, kuinka Pariisissa muuan spiritistileskirouva oli saanut meediolta tietää olleensa aiemmassa elämässään Englannin kuningatar Elisabet I (1533–1603); meedio itse oli Skotlannin Maria  Stuart (1542–1587). Mariahan sai kurjan lopun pikkuserkkunsa Elisabetin tuomittua hänet kuolemaan. Nyt heistä oli uudessa elämässään tullut ystäviä. Hyvittääkseen kolmesataa vuotta sitten kuolleen aiemman itsensä tekoja varakas spiritisti antoi rahaa meediolle – ja veljenpojalleen, jonka meedio puolestaan kertoi olleen Maria Stuartin aviomies, Bothwellin jaarli. Kun nuoripari lähti etsikkomatkalle entiseen kotimaahansa Skotlantiin, alkoi käydä ilmi, että rahoittajaa, varakasta leskeä, olikin petetty. Asia päätyi poliisille ja Päivälehti totesi, että ”spiritismistä parani leski luultavasti perinpohjin”.

Tällaisia juttuja ja sattumuksia sai lukea 1890-luvun sanomalehdistä useinkin. Ne kertoivat, kuten tässä, pariisilaisista tapahtumista, tai viittasivat sattumuksiin Italiassa, Yhdysvalloissa tai vaikka kotoisammin Porissa. Uutiset ja spiritismiin liittyvät sattumukset tai kaskut olivat kiinnostavia, uteluttavia tai ihan vain hauskuuttavia.

Etsijöitä, kaipaajia, salatiedon hakijoita

Nämä jutut kertovat tutkijalle, miten suosittu ilmiö spiritismi, jolla tarkoitan tässä erilaisia keinoja kuolleiden henkien tavoittamiseksi, oli myös Suomessa edellisen vuosisadanvaihteen molemmin puolin. Spiritismin harrastajia oli mittavasti enemmän kuin niitä, joille spiritualismi tai spiritismi oli hengellinen vakaumus, mutta heitäkin oli yhä enemmän. Koko laajaan esoteeriseen kenttään, jolla etsittiin salattua viisautta ja korkeampaa tietoa, kuului edellä mainittujen lisäksi 1800-luvun lopussa etenkin myös teosofia, joka oli nousussa meilläkin vuosisadan vaihteessa. Tietoa haettiin ja löydettiin niin tuttavilta, sanomalehdistä, kirjakaupoista kuin ulkomaanmatkoiltakin.

Henki-istuntoja

Spiritualistit järjestivät seansseja, joissa meediolla oli keskeinen rooli hengiltä saatavan tiedon välittämisessä. Maineikkaimpiin istuntoihin kuuluivat englantilaisen, mutta Ruotsin Göteborgissa asuneen meedion Elizabeth d’Espérancen yksityiset istunnot Helsingissä vuoden 1893 lopussa. Ne järjesti ryhmä säätyläistöön kuuluneita viisauden etsijöitä. Madame d’Espérance oli materialisaatioihin erikoistunut meedio, joten Helsingissäkin saatiin nyt nähdä – suuren maailman malliin – meedion ihmissilmälle näkyviksi tuottamia henkihahmoja, jotka toivat istuntoihin osallistuneille lohdun sanomaa tuonpuoleisesta.

Kirjoittaja on kulttuurihistorian professori Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden laitoksella. Hänen uusi teoksensa Spiritistinen istunto (SKS) ilmestyi syksyllä.

Lähteitä ja lukuvinkkejä

Hengen aarteet. Esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890–1950. Toim. Nina Kokkinen ja Lotta Nylund. Parvs 2020.

Kaartinen, Marjo: Spiritistinen istunto. SKS 2020.

Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät. Esoteerinen henkisyys Akseli-Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Vastapaino 2019.

Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Toim. Tiina Mahlamäki ja Nina Kokkinen. Vastapaino 2020.