Seksuaalivähemmistöt helluntaiseurakunnan haasteena

Ihmisoikeuksien toteutuminen, seksuaalieettiset kysymykset ja uskonnollisen yhteisön luomat olemisen tavat aiheuttavat hankauskohtia yhteisöjen sisällä. Uskontotieteen tutkinto-opiskelija Reea Viitasalo käsittelee kirjoituksessaan seksuaalivähemmistöjä helluntaiseurakunnan haasteena.

Uskonto vaikuttaa kulttuurin tavoin vahvasti seksuaalieettisiin kysymyksiin ja uskonnolliset perinteet ovat kytköksissä sekä sukupuolen että seksuaalisuuden normittamiseseen ja valtarakenteisiin. Helluntailaisuus luo muiden uskonnollisten yhteisöjen tavoin raamit normin mukaiselle ja siitä poikkeavalle seksuaalisuudelle.

Suomen Helluntaikirkon seksuaalietiikkaa koskevan lausunnon mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, joka on Jumalan säätämä ja luomisessa asetettu. Näin myös seksuaalisuus rajautuu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Lausunnon mukaan helluntailaisuudessa suhtaudutaan seksuaalivähemmistöön kuuluviin ihmisiin kunnioittavasti, mutta samalla seurakunnassa pidetään Raamatun opetuksesta kiinni. Tämä luo jännitteen avoimen homoseksuaalisuuden kohtaamiselle seurakunnan sisällä.

Homoseksuaalisuus on kiellettyä ja piilotettua

Seurakunnassa suhtaudutaan homoseksuaalisuuteen ominaisuutena, jota ei saa käytännössä toteuttaa. Se on pidettävä piilossa, vaikka se on kollektiivisen arvioinnin kohteena. Tämä määrittää yhteisössä olemisen rajat ja luo suuria ristiriitoja yhteisöön kuuluville seksuaalivähemmistöille.

Seksuaalisuuden kieltäminen ja sen pitäminen vääränlaisena on hyvin haavoittavaa ja johtaa kohtuuttomiin kompromisseihin yhteisön sisällä sekä luo huomattavan terveydellisen riskin. Monet elävät kulissiavioliitoissa, käyvät sielunhoidossa ja rukoilevat jumalaa poistamaan vääränlaisen himon itsestään.

Toivo suvaitsevaisuuden lisääntymisestä ja sallivammista tulkinnoista

On kuitenkin mahdollista, että länsimaissa helluntailaisuuden suhde homoseksuaalisuuteen on muuttumassa. Yksittäiset pastorit ovat korostaneet seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja kasvattaneet suvaitsevaisuutta helluntaiyhteisön sisällä. Lisäksi moninaiset tavat tarkastella Raamattua ovat kasvattaneet ymmärrystä homoseksuaalisuutta kohtaan.

Voi olla, että LGBT-asioista keskustelu etenee helluntailaisuudessa samalla tavalla kuin aiemmin avioeroa koskenut keskustelu ja vähitellen tulkinnat pyhistä kirjoituksista muuttuvat sallivammiksi ja vapaammiksi. Kyse on pitkälti siitä, miten Raamattua ja uskon oppeja tarkastelee ja soveltaa käytännön seksuaalietiikkaan.

On käytävä dialogia niistä toimintatavoista, jotka mahdollistavat seksuaalisuuteen pohjautuvan toiseuttamisen ja syrjinnän, sillä tällä hetkellä helluntaiseurakunta näyttää tarjoavan kodin niille, jotka ovat valmiita parannukseen.

Kirjoittaja on uskontotieteen pääaineopiskelija