SELMA-tutkija Nena Močnik ja sodassa raiskattujen tarinat

Nena Močnik on tutkimuskeskus SELMAn ensimmäinen postdoc-tutkija. Hän esitteli SELMA-seminaarissa 7.9.2017 TIAS-hankettaan ”I Will Not Raise My Child to Kill Your Child”: Motherhood, Collective Memory and the Continuum of Sexual Violence in the Aftermath of War, jossa hän jatkaa Bosnian sodassa raiskattujen naisten parissa tekemäänsä työtä.

Tutkimuksen keskiössä on sen tarkastelu, miten seksuaalisen väkivallan trauma siirtyy sukupolvelta toiselle. Močnik kysyy, minkälaisia tarinoita raiskausten uhrit jakavat lastensa kanssa. Miten kerrotut tarinat vaikuttavat lasten seksuaalisuuteen, toimintaan, identiteettiin ja maailmankuvaan? Miten trauma siirtyy sukupolvelta toiselle ja miten se muovaa vanhempien ja lasten välistä dynamiikkaa?

Näiden kysymysten pohjalta pohdimme seminaarissa henkilökohtaisen ja kollektiivisen muistin suhdetta ja erilaisia kommunikaation muotoja, mukaan lukien hiljaisuutta. Mitä pelkoja ja oletuksia puhumattomuuden taakse kätkeytyy? Yksi keskeinen pelko, jonka Močnik on kohdannut työskennellessään raiskattujen kanssa, on äitien pelko siitä, että myös heidän tyttärensä joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Sen sijaan poikansa he mieltävät perheen suojelijoiksi, ei potentiaalisiksi raiskaajiksi. Miten nämä pelot ja odotukset vaikuttavat lasten kehittyvään seksuaalisuuteen ja minäkuvaan?

Bosnia-Hertsegovina on edelleen varsin patriarkaalinen yhteiskunta, ja äideillä on keskeinen rooli perheissä. Močnik on vakuuttunut siitä, että rauhantyössä ei oteta riittävästi huomioon seksuaalista väkivaltaa ja sen jättämiä jälkiä perheissä ja yhteisöissä. Äidit pitäisi ottaa mukaan rauhantyöhön ja heitä pitäisi kannustaa jakamaan kokemuksiaan tavoilla, jotka eivät siirrä vihaa seuraaville sukupolville. Raiskaajien demonisoinnin sijaan olisi tarkasteltava, minkälaiset yhteiskunnalliset mekanismit tekevät nuorista miehistä raiskaajia.

Yhteiskunnallinen tilanne Bosnia-Hertsegovinassa on edelleen erittäin jännitteinen ja monista asioista on vaikea puhua. Julkisuudessa asiat esitetään tietyssä valossa, ja kansainvälisellä yleisöllä on omat odotuksensa siitä, minkälaisia sotakokemuksista kertovien tarinoiden tulisi olla. Tutkijatkaan eivät ole aina valmiita kuulemaan tarinoita, jotka eivät sovi tiettyyn muottiin. Raiskauksen kokeneille tarjotaan helposti kapeaa uhrin identiteettiä, vaikka he ovat kokonaisia ihmisiä, joiden elämä ei loppunut seksuaaliseen väkivaltaan, vaikka he kantavatkin sen jälkiä mukanaan lopun elämäänsä. Močnik haluaa tutkijantyössään kohdata heidän koko elämänsä iloineen ja suruineen – mukaan lukien heidän seksuaalisuutensa kaikkine puolineen.

Nena Močnikilta on juuri ilmestynyt kirja Sexuality After War Rape: From Narrative to Embodied Research (Routledge 2017).

Hanna Meretoja on yleisen kirjallisuustieteen professori ja humanistisen tiedekunnan varadekaani. Hän johtaa SELMA-tutkimuskeskusta.