Sika, jolla oli liian veltot korvat

Kun Saarelan siansiitoskeskuksen siitoskarju Mallia arvosteltiin 1920-luvun lopulla, sen korvat saivat moitteita liiasta velttoudestaan. Järjestelmällinen sianjalostus muodosti tiukan kriteeristön, jonka mukaan jalostukseen käytettyjä siitossikoja arvotettiin 1920-luvulla. Korvistaan huolimatta Malli sai siittää jälkeläisiä, koska se periytti tutkitusti nopeakasvuisia, taloudellisesti arvokkaita porsaita.

SIANJALOSTUKSEN VUOSIKYMMEN

Kiinnostus ja mahdollisuudet sikatalouden kehittämiseen kasvoivat 1920-luvun Suomessa. Sikatalouden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeää oli kasvattaa, kehittää ja ylläpitää sellaisia sikasukuja, jotka periyttivät taloudellisesti tärkeitä, tuotannollisia ominaisuuksia jälkeläisilleen. Tällaisia ominaisuuksia olivat esimerkiksi nopeakasvuisuus ja hyvä rehunkäyttökyky, eli kyky hyödyntää annettuja ravintoaineita mahdollisimman tehokkaasti siten, että rehua kuluisi mahdollisimman vähän. Sianjalostustyötä varten oli perustettu asialleen omistautuneita siansiitoskeskuksia, joiden tehtävänä oli kasvattaa laadukkaita, puhdasrotuisia siitossikoja sikatalouden tarpeisiin. Siitossikoja valikoitiin tarkoin kriteerein ja kontrolli sikojen lisääntymisestä kasvoi koko 1920-luvun ajan, kun valikoituneiden sikojen sallittiin lisääntyä keskenään.

KONTROLLOITU SIITOSSIKA

Siitossian tuli olla ulkoisesti rotunsa tyypillinen edustaja, eli saman sikarodun edustajien tuli olla selkeästi tunnistettavissa omaksi, puhtaaksi rodukseen jo ulkonäön perusteella. Malli-karjun tapaus kuitenkin osoittaa, että ulkoiset piirteet tai niissä esiintyneet poikkeavuudet olivat alisteisia tuotannollisille ominaisuuksille. Malli itse oli jalostusvalintojen tulos, sillä sen vanhemmat olivat molemmat olleet lisääntymistarkoituksiin valittuja eläimiä. Kun Mallin siittämiä jälkeläisiä tutkittiin valtion sikatalouskoeasemalla, tieto Mallin periyttämistä ominaisuuksista kasvoi ja vahvisti sen asemia erinomaisena siitossikana. Koska Malli oli karju, yksi sille asetettu vaatimus oli, että sen tuli siittää riittävän isoja pahnueita – syntyneiden porsaiden määrä oli esimerkki karjun etevyydestä. Malli sai veltot, rodullensa epätyypilliset korvat anteeksi, kun se osoitti muuten olevansa nopeakasvuisuuden ja rehunkäyttökyvyn erinomainen periyttäjä. Vuoden 1928 loppuun mennessä Mallilla oli yli 650 jälkeläistä eikä Malli tiettävästi periyttänyt velttoja korvia jälkeläisilleen.

Kirjoittaja on Turun yliopiston yleisen historian tohtorikoulutettava, joka tutkii työn alla olevassa väitöskirjassaan suomalaisen sikatalouden käytäntöjä ja niiden suhdetta sikoihin kokevina eläiminä.