Skisman pyörteissä

Marika Räsänen
Skisman jakama Eurooppa. Kartassa punaisella on merkitty Avignonin paavia kannattaneet alueet ja sinisellä Rooman. Todellisuudessa jakolinjat eivät olleet näin selkeät ja kartassa tämä onkin huomioitu Saksalais-roomalaisen keisarikunnan kohdalla, joka on keltainen siksi, että sen sisällä tilanne vaihteli paljon.

Vuonna 1378 läntinen Eurooppa repesi. Se repesi kahden paavin johtamaan kirkkoon, joista toisen pääpaikkana oli Avignon ja toisen Rooma. Vuonna 1409 tilanne monimutkaistui entisestään, kun Pisassa valittiin kolmas paavi. Kiista siitä, kuka paaveista oli oikea ja todellinen Pietarin istuimen perijä, oli kirkko-oikeuden lisäksi mitä suurimmassa määrin poliittinen ja yhteiskunnallinen.

Useimmiten Länsi-Euroopan rikkoutumisen on nähty koskettaneen lähinnä vain paaviutta, ylimpiä kirkon virkoja, maallisia ruhtinaita ja yliopistoeliittiä. Vanhemmassa tutkimuksessa kannattajakunnat on myös kartalla erotettu toisistaan tiukasti eri paaveja ja kuninkaita seuraaviksi alueiksi siten että esimerkiksi Ranska, Espanja, Skotlanti ja Napolin kuningaskunta lasketaan Avignonin puoluelaisiksi, kun kirkkovaltio, Pohjois-Italia, Englanti ja Pohjoismaat seurasivat Rooman paavia. Saksalaiset ruhtinaskunnat on parhaiten nähty kantaansa vaihtavana tilkkutäkkinä. Viime vuosikymmenen tutkimus on tehnyt näkyväksi sen, että Länsi-Euroopan kriisi ei jäänyt yksinomaan yhteiskunnan ylätasolle ja näin ollen myöskään kannattajakuntia ei voida jakaa yksinomaan hallitsijoiden poliittisia mieltymyksiä seuraten.

Pyhimyksen maineessa vuonna 1380 kuolleen Katariina Sienalaisen kultti on mainio esimerkki siitä, kuinka paavit käyttivät pyhimystä ja pyhäinjäännöksiä valtansa pönkittämiseen. Katariina kuoli Roomassa ja edusti Rooman paaviutta siinä määrin, että muualla suosittu kultti levisi vasta skisman päätyttyä Avignonia kannattaville alueille.

Tutkimusprojektini Tactile Saints: Holy Matter and the Great Western Schism käsittelee kauppiaita ja käsityöläisiä ja heidän hengelliselle hyvinvoinnilleen omistautuneita dominikaaniveljiä ennen kaikkea Italiasta ja Ranskasta. Skisma jakoi dominikaanit voimakkaasti. Toisinaan jakautuminen näkyy hyvin paikallistasolla dominikaanien omissa joukoissa ja heidän vaikutuspiirissään olevien maallikkojen elämässä. Jakautuminen aiheutti suoraan epävarmuutta sielunhoidollisissa kysymyksissä mutta oletettavasti myös monilla muilla arjen alueilla.

Katariina Sienalaista esittävä terrakottaveistos, jonka uskotaan tehdyn hänen kuolinnaamionsa mukaan. Kuva: Marika Räsänen.

Keskityn tutkimuksessani paikallisyhteisöissä omaksuttuihin strategioihin tukeutua pyhäinjäänteisiin kriisistä selviämisessä ja yhteisöllisyyden rakentamisessa tai toisaalta oman kannan paremmuuden argumentoinnissa. Kaikkiaan tutkin pyhimysten läsnäolon ja materian merkitystä yhteisöllisyyden osana sekä niille perustuvaa erottavaa ja yhdistävää identiteettiä myöhäiskeskiajan

Avignonin paavien palatsi. Kuva: Marika Räsänen.

kulttuurissa. Skisma päättyi virallisesti 1417, mutta läntisen Euroopan repeämän jälkimainingit ja pelko saman toistumisesta näkyivät uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa aina 1400-luvun puoliväliin saakka.

Marika Räsänen on tutkijatohtori (Turku Institute for Advanced Studies). Parasta aikaa hän on vierailevana tutkijana Poitiers’n yliopiston keskiajan tutkimuskeskuksessa (Centre d’études supérieures de civilisation médiévale).