Suomalaiset ja rotu Yhdysvalloissa

Tarkastelen valmisteilla olevassa väitöstutkimuksessani suomalaissiirtolaisten käsityksiä rodusta 1900-luvun alun Yhdysvalloissa. Työnimellä ”Finnish Americans and the Question of Race, 1900–1945” kulkeva tutkimukseni keskittyy erityisesti kysymykseen siitä, miten rotuun ja ihonväriin liittyvät käsitykset muovasivat amerikansuomalaisten ymmärrystä itsestään. Miten suomalaissiirtolaiset, toisin sanoen, oppivat näkemään itsensä valkoisina amerikkalaisina?

Ajatus itsensä määrittelystä ihonvärin tai rodun käsitteiden kautta ei ollut varhaisille suomalaissiirtolaisille itsestään selvä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina Suomesta saapuneet siirtolaiset olivat tottuneet ajattelemaan ihmisten välistä erilaisuutta esimerkiksi kieleen, uskontoon tai kansallisuuteen liittyvänä kysymyksenä. Amerikkalaisen yhteiskunnan jakolinjoja jäsentäessään varhaiset siirtolaiset puhuivatkin usein mieluummin ”toiskielisistä” kuin ”toisrotuisista”. Vaikka ihonväreihin liittyvät erot pantiin merkille, eivät varhaiset siirtolaiset osanneet aina antaa näille eroille sellaista sosiaalista merkitystä kuin ajan amerikkalaisessa yhteiskunnassa oli tapana.

Yhdysvaltoihin asettuessaan eivät suomalaiset voineet kuitenkaan jättäytyä rotuun ja ihonväriin liittyvien järjestelmien ulkopuolelle. Niin työ- kuin asuntomarkkinoillakin resursseja ja mahdollisuuksia jaettiin hyvin pitkälti ihonvärin perusteella. Oikeus Yhdysvaltain kansalaisuuteenkin oli määritelty julkilausutun rodullisin perustein. Etelävaltioiden jatkuvista lynkkauksista lehdistään lukeneet suomalaiset eivät voineet olla huomaamatta sitäkään, että myös joukkoväkivallalla oli heidän uudessa kotimaassaan oma rodullinen ulottuvuutensa. Valkoiseksi identifioitumisen hyödyt kävivät siirtolaiskansalle selväksi lukuisin eri tavoin.

Valkoisuuden etuoikeuksien ymmärtämisestä huolimatta eivät suomalaiset omaksuneet valkoisuutta aivan mutkattomasti. Ajan rotuteorioissa eli vahvana käsitys suomalaisista keltaiseen mongolirotuun lukeutuvana kansana, mikä herätti närää monessa amerikansuomalaisessa. Suomalaisten rodullisen valkoisuuden ”todistamisesta” tulikin keskeinen osa siirtolaisten suomalaisuudesta uudessa kotimaassaan käymiä keskusteluja. Samalla omaa valkoisuuttaan todistelemaan lähteneet suomalaiset tulivat tietysti omalta osaltaan pönkittäneeksi käsitystä rodullisten erojen todellisuudesta ja valkoisten henkisestä ylivertaisuudesta ei-valkoisiin nähden. On kuitenkin tärkeää muistaa myös siirtolaisyhteisön sisäinen heterogeenisyys. Poliittisesti erimielisten suomalaisten keskuudessa ilmaantui erimielisyyksiä myös rotuun ja amerikkalaiseen rasismiin liittyvistä kysymyksistä.

Amerikansuomalaiset eivät puhuneet rodusta vain amerikkalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Siirtolaisten käsityksiin rodusta vaikuttivat myös Suomessa ja Neuvostoliitossa käydyt debatit rodusta ja kansallisuudesta. Esimerkiksi sotienvälisen ajan suomalaiskeskustelut suomalaisten alkuperästä kirvoittivat mielipiteitä myös amerikansuomalaisten keskuudessa ja usein nämä Atlantin molemmin puolin käydyt keskustelut olivatkin tiiviisti toisiinsa limittyneitä. Todistellessaan omaa valkoisuuttaan Yhdysvalloissa, amerikansuomalaiset kykenivät esimerkiksi ammentamaan argumentteja Suomessa tehdystä rotututkimuksesta. Ymmärrystä Suomesta länsimaisena ja eurooppalaisena valtiona rakennettiin siis molemmin puolin Atlanttia. Suomalaissiirtolaisten rotukäsitysten tutkimus saattaakin tuoda uusia näkökulmia paitsi amerikansuomalaisten integraation tutkimukseen, myös suomalaisuuden ylirajaisesta rakentumisesta käytyihin keskusteluihin.

Aleksi Huhta
yleisen historian jatko-opiskelija