Suomen oma Skoone
Kauppalehden päätoimittaja Einar Inkeroinen kritisoi elokuussa 1937 maalaisliittolaisten halua asettaa vahva tullisuoja virolaisia maataloustuotteita vastaan. Vaatimusta oli perusteltu Viron luonnostaan paremmilla tuotanto-olosuhteilla, mutta Inkeroisen mielestä samalla periaatteella olisi voinut vaatia tullirajaa myös Ruotsin ja Skoonen välille – olihan Viro heimokansan asuttama maa. Tulevassa väitöskirjassani syvennyn tähän Inkeroisen havainnollistamaan Viron erikoisasemaan Suomen ulkomaankauppapolitiikassa sotien välisenä aikana.
Suomen ja Viron välillä vuonna 1921 solmittu kauppasopimus oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että se myönsi molemminpuolisesti laajoja tullivapauksia, jotka rajattiin muiden kauppasopimusten ulkopuolelle. Alkuperäisenä tavoitteena oli ollut tulliunioni ja solmittua kauppasopimusta pidettiinkin laajalti tulevan unionin ensiaskeleena. Virolle annettua erikoisasemaa Suomen ulkomaankauppapolitiikassa perusteltiin ja selitettiin erityisesti heimosuhteilla sekä maiden kansantalouksien suotuisilla eroilla. Heimosuhteiden vaikutus näkyi kuitenkin enemmän suomalaisten väheksyvässä suhtautumisessa virolaisiin. Eteläinen naapuri kuului samaan perheeseen, mutta oli pikkuveljen asemassa. Liikemiespiirit ja monet, lähinnä oikeistoon kuuluneet, poliitikot käsittivät suorastaan velvollisuudekseen ottaa vahva asema Viron talouselämässä. Varsinkin maiden itsenäisyyden alkuvaiheessa turvauduttiin suoranaiseen sanelupolitiikkaan, ja myöhemminkin virolaiset syyttivät suomalaisia holhoavasta asenteesta.
Toinen keskeinen ilmiö maiden kaupallisissa suhteissa oli laajalti levinnyt käsitys Suomen ja Viron kansantalouksien toisiaan täydentävästä luonteesta. Tätä ajatusta vahvistivat maiden itsenäisyyden alkuvaiheessa lähinnä virolaiset poliitikot sekä kotimarkkinateollisuutta lähellä olleet piirit. Virossa keskustelu kytkeytyi selkeästi maiden poliittiseen lähentymiseen. Virolla ja Suomella esitettiin olevan luonnolliset edellytykset autarkiaan, jossa Viro tuottaisi maatalouden ylijäämää ja Suomi teollisuusmaana täyttäisi Viron markkinoiden kysynnän kulutustavaroille. Tällä varsin löyhästi todellisuuteen perustuneella ajatuksella oli suora vaikutus maiden väliseen ensimmäiseen kauppasopimukseen, jossa esitetty työnjako sai virallisen muodon Viron maataloustuotteille ja Suomen teollisuustuotteille myönnettyjen tullivapauksien muodossa.
Täydentävyyttä painottaneet puheenvuorot vaihtuivat 1930-luvulle tultaessa maiden samankaltaisuuden korostamiseen. Muutoksella näyttää olleen selkeä kytkös Suomen ulkopolitiikan uudelleensuuntautumiseen, mutta se liittyi vahvasti myös sisäpoliittisiin kysymyksiin – erityisesti Maalaisliiton vaikutukseen. Suomen ja Viron taloudellisella kohtalonyhteydellä oli toki 1930-luvullakin edelleen kannattajansa heimohenkisissä aitosuomalaisissa piireissä ja myös Virossa, mutta taloudellisesta yhteystyöstä kirjoitettiin laajemmin lähinnä Pohjoismaiden kontekstissa.
Valmisteilla olevassa väitöskirjassani käsittelen tätä kaupallisten suhteiden ympärillä käytyä keskustelua Suomessa ja Virossa. Minua kiinnostaa erityisesti se, miten maiden välisen taloudellisen yhteyden mielekkyys ja Viron asema rakentuivat kauppapoliittisessa keskustelussa ja miten nämä mielikuvat ohjasivat käytännössä Suomen kauppapolitiikkaa. Laajemmin tutkimuksessani on kyse poliittisen ja taloudellisen integraation yhtymäkohdista, joihin voi etsiä viitteitä nykypäivänä esimerkiksi Euroopan unionin ympärillä käydystä keskustelusta.
Antti-Jussi Nygård
yleisen historian jatko-opiskelija